Liikunta ja 2-tyypin diabetes

Tiistai 3.1.2017 klo 12:02 - Päivi Roininen

Liikunta ja 2-tyypin diabetes

Liikunta ja 2-tyypin diabetes
Ykköstyypin diabetes on autoimmuunisairaus, jossa elimistö itse tuhoaa haiman
insuliinia tuottavia beetasoluja. Tämän syytä ei vielä tiedetä, emmekä
myöskään vielä osaa sitä estää.
Kakkostyypin diabetes on ihan toinen sairaus, ja se voi olla myös
1-tyypin diabeetikoilla. Kakkostyypin diabeteksen syyt tiedetään,
ja sen puhkeamiseen voimme myös itse vaikuttaa, jos haluamme.

Ylipaino ja liikkumattomuus aiheuttavat muutoksia aineenvaihdunnassa, niin että
insuliinin teho on heikentynyt. Insuliini ei saa aikaan sokerin
siirtymistä verenkierrosta elimistön soluihin energian lähteeksi, niinkuin
sen pitäisi. Koska elimistö kärsii energian puutteesta, maksa käsittää
tilanteen niin, että sen pitää tuottaa lisää sokeria, koska siitä kerran
näyttäisi olevan puute. Haima yrittää normaalistaa tilanteen tuottamalla lisää
insuliinia, jotta verensokeri pysyisi normaalina. Aikaa myöten haima väsyy,
eikä jaksa tuottaa insuliinia tarpeeksi. Verensokerit nousevat epänormaalin
korkeiksi. Ennen pitkää lopputulos on sama kuin ykköstyypin diabeetikollakin,
insuliinipuutos, mutta mukana on myös insuliiniresistenssi eli insuliini ei
edelleenkään toimi soluissa niinkuin sen pitäisi,
ja maksa jatkaa työtään oikeana sokeritehtaana.

Aineenvaihdunnallista sairautta, joka usein edeltää 2-tyypin
diabeteksen puhkeamista, kutsutaan metaboliseksi oireyhtymäksi, sillä siihen
kuuluu monta toisiinsa vaikuttavaa ongelmaa: ylipaino, suuri vyötärönympärys,
alhainen HDL-kolesteroli, korkea LDL-kolesteroli ja korkeat triglyseridiarvot,
heikentynyt sokerinsieto, koholla oleva paastosokeri ja kohonnut verenpaine.
Tämä MBO (= metabolinen oireyhtymä) on nykyisin jo suurimmalla osalla
suomalaisista aikuisista. Suurin syy tähän on meidän epäterveelliset elämäntapamme.

Saamamme perintötekijät vaikuttavat vahvasti kakkostyypin diabeteksen syntymiseen,
mutta voimme itse ehkäistä sen puhkeamista pysymällä normaalipainoisina, syömällä
terveellisesti ja liikkumalla riittävästi. Yhdessä liikunnan lisäämisen kanssa
pienikin painonpudotus laskee riskiä sairastua 2-tyypin diabetekseen.
Tutkimusten mukaan riski voi pienentyä jopa 60 %.

Siis liikunta on erittäin tärkeää meille kaikille, jotka kamppailemme
liikakilojemme kanssa. Liikunnan tulee olla jokapäiväistä
ja kohtuullisesti rasittavaa.
Tarvitsemme sitä joka päivä vähintään puoli tuntia, sillä liikunnan
tuomia hyviä terveysvaikutuksia ei voi varastoida tulevaisuutta varten.

Kaikenlainen liikunta, ja erityisesti kuntosaliliikunta parantavat
ongelmavyyhden ydintä, insuliiniherkkyyttä, sillä kun rasvakudos vähenee
ja korvautuu lihaskudoksella, insuliiniherkkyyskin paranee. Kun insuliini tehoaa,
sitä tarvitaan vähemmän. Tällöin myös todennäköisesti syödään vähemmän,
ja kun syödään vähemmän, paino putoaa. Kun painoa on vähemmän, jaksaa liikkua enemmän.
Kun liikkuu paljon, hapenottokyky paranee eli kunto paranee,
ja silläkin on diabetesta ehkäisevä vaikutus.

Myös jo 2-tyypin diabetekseen sairastunut hyötyy tietenkin insuliiniherkkyyden
parantumisesta ja painon normaalistumisesta, lääkkeitähän tarvitaan vähemmän.

Kun ruoka-asiat ja liikunta ovat kohdallaan,
myös verenpaine- ja kolesteroliarvot mitä todennäköisimmin kohenevat.
Tämä vähentää riskiä sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin.

On siis monta hyvää syytä harjoittaa monipuolista ja säännöllistä liikuntaa.
Lääkärin todella kannattaisi antaa potilaalleen myös liikuntaresepti:
ohjeita, neuvoja ja vinkkejä jokapäiväisen liikunnan harjoittamiseen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: diabetes liikunta hyvinvointi

Tsemppiä liikunnan lisäykseen

Keskiviikko 27.8.2014 klo 13:04 - Anne Mahkonen

Viittaan tässä Arin luvalla suorana lainauksena esittelyn:

"Mitä tapahtuu, kun 61-vuotias uniapneaa, verenpainetautia ja diabetesta sairastava ylipainoinen, kroonisista kivuista kärsivä sohvaperuna ostaa polkupyörän? Mikä on se tunne, kun muutaman kilometrin pyöräilyn jälkeen kroppaan ei koskekaan ja olo on yllättävän pirteä. Mihin tämä kaikki voikaan johtaa, jos kaksista päivittäisistä puolentoistatunnin päiväunista toisen voisi vaihtaa reilun tunnin pyörälenkkiin?

Jo ensivakutelmat oli hyvät. Tästähän voisi tulla tapa! Siihen sitten vielä jotain motivointia. Yllättäen yllytyshullulle ei tarvitse kuin pieni vihjaisu: nyt vuoden treeni päälle ja ensi vuonna mukaan Hullun Polkasuun. 

Ja niin syysviljan kypsyessä kypsyi myös ajatus. Vuonna 2015 heinäkuun 9. – 12. päivä tavoitteena ei ole sen enempää eikä vähempää kuin ajaa mukana Hullun Polkasu -tapahtumassa Ylläkseltä Altaan ja Jäämereen uimaan.

Seuraa tällä sivulla miten käy yllytyshullulle Hullun Polkasuun valmistautuessa ja itse tapahtumassa! Tilanteita ja tapahtumia päivitetään vähintään viikoittain.

Alkutilanne: Paino 130 kg, Verenpaineen alapaine 75-80, yläpaine 130-150. Veren sokeritaso ennen aterioita, keskiarvo 5,7 ja pitkäaikainen veren sokeritaso (HbA1c eli sokerihemoglobiini) 6,8%. Lisätietoa sokeriarvoista ja tasoistahttp://www.diabetes.fi/diabetestietoa/tyyppi_1/verensokeri/hba1c

Lisäksi on tehty v. 2004 kaksi pallolaajennusta oikeaan sepelvaltimoon"

Jari laittoi vielä viestiä mukaan, jossa hän selvensi projektin tarkoitusta. Tarkoitus onkin juuri se, että se innostaisi myös muita. Se toinen on se, että sitoutan itseni siihen juttuun niin, etten voi olla liikkumatta ja osallistumatta vuoden päästä tuohon koitokseen. Näyttää siltä, että sitouttaminen onnistuu aika hyvin. Nyt kun vielä tulis muutamalta jutusta innostuneelta tietoo, että on saanut kimmokkeen, ei ois riemulla rajaa ;).

Suosittelen seuraamista. Ei tiedä, vaikka sieltä jäisi jotain mieleen omankin pään menoksi. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: liikunta Facebook

Kesän antimet

Maanantai 11.8.2014 klo 9:51 - Anne Mahkonen

Diabetesliiton uusi keittokirja ohjaa syömään satokauden mukaan (http://www.diabetes.fi/diabetesliitto/ajankohtaista/diabetesliiton_uusi_keittokirja_ohjaa_syomaan_satokauden_mukaan.6683.news )
Kirjan tärkein sanoma on: valitse raaka-aineet vuodenajan mukaan. Useimmat suomalaisetkin kasvikset ovat parhamimmillaan silloin, kun hinta on halvin. Valitsemalla kesällä tuoreita kasviksia ruokapöytään tekee aina järkevän vavlinnan. syksyllä kannattaa siirtyä juureksiin ja metsän antimiin. Talvella voi hyvällä omallatunnolla hankkia pakastealtaasta kasviksia. Niiden ravintoarvot ovat muuten näin  paremmat, kun ne on säilötty tuoreeltaan. Tämän uuden keittokirjan ohjeiden avulla voit valmistaa ruokaa, joka auttaa sinua voimaan hyvin kaikkina vuodenaikoina.
Kesällä on jotenkin helpompi syödä terveellisesti, kun lähikauppojenkin tiskeiltä löytää enemmän kotimaisia vihanneksia ja juureksia. Ruokakakaan ei niin maistu, kun olemme saaneet nauttia etelän helteistä. Lämmintä ruokaa ei edes tee paljoa mieli.Toisaalta taas herkuttelu on myös helpompaa, kun lämmin ruoka ei maistu. Vaara vaihtaa lounas tai päivällinen pikkusyötäviin on todella iso. Niistä voi kyllä tulla energiaa paljon enemmän kuin tavallisesta ateriasta. Tuntuu myös siltä, että kesällä on vähän niinkuin virallinen lupa herkutella.
Toivottavasti olette kaikki virkistyneet kesällä ja saaneet uutta intoa jaksaa syksy. Kesäkuu oli kylmin 50 vuoteen. Heinäkuu taisi olla lämpimin. Onkohan elokuu sateisin vai mitä? Mutta ei murehdita tulevia vaan nautitaan näistä aurinkoisista kelistä niin pitkään kuin niitä on! Antoisaa syksyn alkua teille kaikille!
Anne

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: hyvinvointi, rukavalio, Diabetes, kirja

Kesä ja raatokärpäset

Perjantai 30.5.2014 klo 11:59 - Ealina Mäkinen

Ohessa Elina Mäkisen blogikirjoitus, jonka haluan Teille välittää. Elina lupasi, että saan sen julkaista. Suosittelen hänen bloginsa lukemista. Saman sairauden kokeva henkilö kirjoittaa aiheesta aivan eri tavalla kuin me, joilla sairautta ei ole.

"ELÄMÄNI ARVOT

Havaintoja, ajatuksia ja kokemuksia sinkkunaisen elämästä diabeteksen kanssa.  Tyyppi 1 vuodesta 1995 lähtien. Ei lisäsairauksia, monipistoshoito Humalogilla ja Lantuksella.

Wednesday, May 21, 2014

Kesä ja raatokärpäset

Kesähelteet ovat saapuneet Suomeen. Joka päivä tällä viikolla lämpötila on ollut yli 25, vähintään kämpän sisällä, jos ei muuten. Useimmat ihmiset ympärilläni nauttivat tästä, minä en. Niin dramaattiselta kuin se kuulostaakin, helteillä kuolemanpelkoni tuppaa pahenemaan.
En ymmärrä etelään matkaajia. 25 asteen lämpötila alkaa olla sietokykyni rajoilla. Jo siksi, että kasvot alkavat punottaa, hiki virrata, olo on tukala ja yöunet jäävät huonolaatuisiksi. Mutta myös siksi, että verensokerilla on taipumus laskea lämpimässä.
Jälleen kerran - en tiedä, millainen olo helteillä olisi, jos minulla ei olisi diabetesta. Olen unohtanut, tykkäsinkö lapsena kuumasta ilmasta. Silloin toki taisin viettää suurimman osan kesästä järvessä läträten - nykyään ei maita uintikaan ennen kuin vedenlämpö on yli 21 :P
Enkä muista edes, että aiemmin olisi ollut juurikaan ongelmia verensokerin heittelyiden suhteen. Viime vuosina ongelmat ovat korostuneet varmaankin siksi, että pitkäaikaissokerini on hyvä - aiemmin se on ollut korkea, jolloin verensokerin laskuja ei ole niin äkisti huomannut.
Mutta viime kesä oli suoraan sanottuna aika helvettiä. Etenkin ne pari kertaa, kun pelkäsin kuolevani siihen, ettei verensokeri nousekaan.
Ensimmäiset pari kertaa kamppailin verensokerin kanssa juhannuksena. Lämpötila oli kai 28 nurkilla ja söimme iltaruokaa joskus kuuden jälkeen. Olin ottanut juuri toisen päiväannokseni Lantusta (pitkävaikutteista insuliinia) ja lisäksi ruualle Humalogia.
Puoli tuntia ruuan jälkeen verensokeri alkoi yhtäkkiä laskea. Söin vähän jotain ja olo alkoi mennä ohi, kunnes viiden minuutin päästä sokeri alkoi laskea taas. Sittenpä se ei meinannut noustakaan. Hikoilin kuumuutta ja hypoglykemiaa, silmissä alkoi sumeta ja funtsin, että ambulanssi ei korpeen niin nopeasti ehdi, että saa minut turvaan.
Vaan söin kuin söinkin sokerin korkeammalle ja olo parani. Mutta pelotti tämän jälkeen aika helvetisti. Ja nolotti. Ei ole kivaa täristä ja hikoilla, kun muut vierellä miettivät, selviääköhän tuo.
Sama toistui seuraavana päivänä, jälleen iltaruuan yhteydessä. Tässä vaiheessa ei ollut mitään käsitystä siitä, miksi verensokeri yhtäkkiä alkaa laskea niin rajusti, eikä suostu nousemaan, vaikka tankkaa mitä. Aloin pelätä kaikenlaisen lääkkeen ottamista helteellä.
Vähensin ateriainsuliinia tämän jälkeen aina kuumalla ilmalla. Pidin aina mukana enemmän kuin tarpeeksi siripirejä ja muita hiilaripitoisia ruokia, koska pelotti, että sama tapahtuu taas, enkä osaa ennakoida tilannetta. Jonkun aikaa sain olla rauhassa.
Kunnes heinäkuussa menin juhlimaan parin kaverin kanssa synttäreitäni ravintolaan. Pistin illan pitkävaikutteisen insuliiniannoksen ja lähdin ravintolaan kävellen. Matkalla hypotuntemukset alkoivat. Laskeskelin, että edellisestä ateriainsuliinista on niin kauan aikaa, ettei sokeri voi laskea kovin äkkiä. Joten nappasin pari siripiriä ja jatkoin matkaa.
Ravintolassa kuitenkin olo paheni lähes yhtä huonoksi kuin kotona juhannuksena. On vain aivan eri asia hikoilla vesiputouksen lailla keskellä ravintolaa kuin kokea sama keskellä metsää. Hävetti aivan helvetisti - eipä silti, enemmän siinä tilanteessa pelotti oma henkikulta.
Ehdin syödä lähes kokonaan ravintola-annokseni ennen kuin olo helpotti. Ja kyseessä oli ranskalaiset + hamppari, ei mitään vähähiilarista ravintoa. Synttärien juhliminen loppui aika lyhyeen tämän jälkeen, oli pakko päästä kotiin suihkuun. Vaatteet ja tukka olivat litimärkiä hiestä.
Tavallaan onneksi tapahtui mitä tapahtui - nyt pystyin päättelemään varmuudella, ettei kyse voinut olla Humalogin voimistuneesta vaikutuksesta. Ongelman täytyi siis johtua Lantuksen liian nopeasta imeytymisestä.
Googlailin vähän ja asia varmistui, muillakin diabeetikoilla oli ollut samoja ongelmia. Tästä lähtien olen pelännyt siis vain Lantuksen pistämistä kuumalla ilmalla! Onneksi lääkitykseni on vaihdettu klo 8:sta ja klo 18:sta klo 8:aan ja klo 23:een. Ilman viileys on todennäköisempää näihin kellonaikoihin myös hellepäivinä.
Viimeisimmän episodin jälkeen olen saanut olla rauhassa pahemmilta hypoilta. Edelleen verensokerin lasku helteillä ärsyttää, aiheuttaa ylimääräistä stressiä ja väsymystä, mutta haittavaikutukset ovat paljon lievemmät kuin viime kesänä.
Toivon siis, että tämäkin kesä tuo tullessaan vain kärpäset - ilman etuliitettä."

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: diabetes kesä

Diabetes ja lapset

Perjantai 16.5.2014 klo 13:13 - Päivi Roininen

Anne kirjoittaa aiheesta, joka koskettaa monia perheitä, sillä juuri suomalaisten keskuudessa lasten ja nuorten diabetes on hyvin yleinen sairaus. 

Lapsen sairastuminen diabetekseen muuttaa perheen arkea. Äidin osa ei ole helppo. Usein juuri äiti huolehtii arjen pyörittämisestä: laskee hiilihydraatit, huolehtii syömisistä, insuliineista ja verensokereista. Hän se huolehtii lapsen yökyläreissujen sujumisesta, synttäreistä, matkoista, yhteydenpidosta päiväkotiin ja kouluun. Äiti murehtii  - ja usein ylihuolehtii, mikä ei ole lapsen kehitykselle hyväksi. Myös toiset sisarukset voivat jäädä vähemmälle huomiolle, mikä ei myöskään ole suotavaa.

Lapsen varttuessa äidin voi olla vaikeaa irrottautua roolistaan. Hänen olisi osattava ja uskallettava antaa lapselle vähän kerrassaan lisää vastuuta itsestään ja diabeteksensa hoitamisesta, jotta tämä kasvaisi itsenäiseksi ja  itseensä luottavaksi, myös  tulevaisuuteen luottavaisesti suhtautuvaksi nuoreksi aikuiseksi. 

En usko itse diabeteksen aiheuttavan psyykkisiä ongelmia, niinkuin Anne yhden esimerkin valossa antaa ymmärtää. Jokainen ihminen on yksilö heikkouksineen ja vahvuuksineen, ei diabetes sitä muuksi muuta. 

Diabetes ei estä lasta harrastamasta haluamiaan asioita. Mieluisan urheilulajinkin voi ottaa vaikka ammatikseen, jos niin haluaa.

Myös terveellinen ruoka on yhtä tärkeää diabeetikolle kuin meille muillekin. Sokeroitujen limujen ja karkkien syöminen on epäterveellistä meille jokaiselle, myös diabeetikkolapselle, vaikka verensokerit saadaankin pysymään  normaaleina pistämällä oikea määrä insuliinia. 

Diabeteksen yleisyydessä on jotain hyvääkin: muita diabeetikoita yleensä löytyy samasta koulusta tai kaveripiiristä. Heidän kanssaan voi jakaa kokemuksiaan, mikä auttaa arjen ongelmissa. Vertaistukea saa myös Annenkin mainitsemasta Diabetesyhdistyksestä. Vertaistuen saaminen on hyvä syy mennä mukaan paikallisen yhdistyksen toimintaan. 

Diabetes on aina ja kaikessa mukana. Se kanssa eläminen on joskus vaativaa ja siihen  voi myös väsyä. Silloin on hyvä jutella jonkun samassa tilanteessa olevan kanssa tai edes lukea muiden kokemuksista.

Nuorille löytyy netistä oma, Annenkin  mainitsema, diabeteslehti Inspis, mistä saa tietoa ja vertaiskokemuksia  muilta diabeetikkonuorilta. 

http://whttpww.diabetes.fi/diabetesliitto/lehdet/inspis

Murrosikä on vaikeaa aikaa jokaiselle varttuvalle nuorelle. Silloin korostuu halu olla samalainen kuin muut. Esimerkiksi jo insuliinin pistäminen koulun ruokalassa toisten nähden  vaatii rohkeutta. 

Kun ajattelee, että diabetes on vain osa persoonallisuutta, niinkuin silmälasit joillakin, sen kanssa pärjää.

terveisin Päivi

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: diabetes lapset perhe hyvinvointi

Lapset ja nuoret - elämä diabeteksen kanssa

Perjantai 9.5.2014 klo 14:53 - Anne Mahkonen

Lapset ja diabetes. Siinäpä yhtälö. Kaikki sairaudet ovat vaikeita aikuisille niin miksei sitten lapsille. Ei riitä, että vanhemmat tietävät, miten lapsen pitäisi elää ja syödä. Lapsen pitää myös itse ymmärtää. Moni on kysynyt, että onko perheessäni diabetestä, kun olen toiminnassa mukana. Ei ole. Mutta terveellinen elämä ja hyvinvointi on aina tärkeää.

Lasten kannalta sairautta olen pohtinut kahdesta syystä. Toinen on se, että yhdistyksemme jäsenistössä on hyvin paljon eläkeläisiä. Moni nuorempi ja nuori, lapsi, ei ole liittynyt jäseneksi. Siihen on varmasti monia syitä. Niitä olisi hyvä tutkia. Tässä olisi hyvä opinnäytetyön paikka jollekin opiskelijalle/opiskelijoille  ;-)

Toinen syy löytyy parin viikon takaisesta Helsingin reissustamme. Olimme poikani kanssa lastensairaalassa tutkimuksissa. Toisena päivänä huoneeseen majoittui kaksi nuorta poikani ikäisiä diabeetikkoja. Seurasin pari päivää heidän ruokailujaan ja herkuttelujaan. Olin todella yllättynyt siitä virvokkeiden ja muiden herkkujen määrästä, jota he nauttivat ruuan korvikkeena ja välipaloina. Toisen luona kävi ravitsemusterapeutti laskemassa hänen kanssaan hiilihydraatteja. Mietin mielessäni, onko tämä herkuttelu vain paikkasidonnaista, vai onko nautiskelu samanlaista myös kotona?

Mietin silloin ja olen miettinyt jälkeenpäinkin heidän elämäänsä ja nuoren lapsen mietteitä, kun on tällainen jatkuvasti kontrollissa pidettävä sairaus. Omallakin pojallani on pitkäaikaissairaus ja joka päivä on mietittävä terveellisiä elämäntapoja pysyäkseen kunnossa. Lapsen motivointi miettimään ja toimimaan terveellisten vaihtoehtojen valitsemiseksi ei ole aina helppoa. Miten nämä nuoret, joilla on paljon muutakin kasvamiseen ja kehittymiseen liittyviä asioita elämässä, jotka mullistavat heidän päivittäistä elämäänsä koko ajan, jaksavat ja motivoituvat huolehtimaan terveydestään?

Lasten diabetes Suomessa on vielä valtaosin tyypin 1 diabetesta. Lasten ja nuorten yleistyvän lihavuuden ja vähäisen liikunnan vuoksi myös heillä on alkanut esiintyä tyypin 2 diabetesta, silloin kun siihen on olemassa perinnöllinen alttius. Diabetes voi vaikuttaa arkeen ja vapaa-aikaan paljon, vähän tai ei juuri ollenkaan. Yksilölliset erot ovat suuria.

Moni sairastaa diabetestä tietämättään. Olin yllättynyt siitä, että noin 200.000 henkilöä sairastaa tyypin 2 diabetesta ilman diagnosointia siis tietämättään, kun heitä on Suomessa tiedossa noin 250.000. Tyypin 1 (nuoruustyypin) diabeetikoita on Suomessa noin 40.000. (http://www.diabetes.fi/diabetestietoa)

Suomessa lasten diabetes on yleisempi kuin missään muualla maailmassa. Lasten diabeteksestä on paljon tietoa Diabetesliiton sivuilla. Nuorille on omat sivut osoitteessa http://www.diabetes.fi/inspis. Siellä kerrotaan esim., miten tyypin diabetes kannattaa ottaa huomioon matkoilla, sairastaessa, autoillessa, ammatinvalinnassa ja vaikkapa harrastuksissa. Siellä on myös mahdollisuus testata elintapa ja riski sairastua tyypin 2 diabetekseen nuorten riskitestillä.

Luin sieltä myös Anna-Mariasta, jolla oli diabetes. Häntä kiusattiin ala- ja yläkoulussa rankasti diabeteksen takia. Kiusaamisesta johtuva hoitotasapainon ja mielenterveyden romahdus johtivat hänellä jopa masennukseen, joka jätti häneen jälkensä. Nyt Anna-Mari haluaa tuoda asian esille, jotta muutkin kohtalotoverit osaisivat hankkia ajoissa apua, ja jotta kiusaaminen saataisiin loppumaan. On tärkeää, että on ihmisiä, joiden kanssa keskustella, jotka tuntevat sairauden ja joiden kanssa voi jakaa kaikki asiat.

Facebook on myös edustettuna. FB:stä löytyy myös Diabeteslasten vanhemmat –ryhmä sekä diabeteslasten/nuorten oma ryhmä.

Savonlinnassa ei tällä hetkellä ole omia vertaistukiryhmiä diabeteslapsille ja/tai heidän vanhemmilleen. Aikoinaan sellainen on kuulemma ollut. Oliko se silloin liian aikaansa edellä vai miksi ryhmä loppui?  Jos kerran diabetes lisääntyy koko ajan myös lasten keskuudessa niin tuen tarve ei varmasti ole vähentynyt. Lapsen sairastuminen on kuitenkin hyvin paljon koko perhettä koetteleva asia.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: diabetes lapset nuoret sairaus hyvinvointi

Uni ja unettomuus

Sunnuntai 13.4.2014 klo 12:32 - Päivi Roininen

Olen  kirjoituksissani  koettanut  korostaa  liikunnan  ja terveellisen  ruokavalion  tärkeyttä,  jotta

voisimme hyvin,  mutta  unen ja levon  merkitys  on jäänyt  vähemmälle. Jos minun  pitäisi  laittaa

nämä  kolme  –  liikunta,  terveellinen ruokavalio  ja  uni ­ tärkeysjärjestykseen,  uni saattaisi  viedä

voiton.  Yöunen  pitäisi  olla  noin    kahdeksan  tuntia,  jotta  jaksaisimme  touhuta  töissä  ja

harrastuksissa. Siis  75 vuoden ikäisenä  olen viettänyt aikaani nukkumalla kokonaiset  25 vuotta!

 

Unella  täytyy  siis  olla  suuri  merkitys  koko  olemassaolollemme.  Sen  puute  altistaa  useille

elintasomme  sairauksille.  Unen  puutteen  on  katsottu  nostavan  verenpainetta,  altistavan

diabetekselle ja sepelvaltimotaudille, vaikeuttavan oppimista ja muistamista, lisäävän ylipainoa ja

masennusta.  Päiväaikainen  työteho,  keskittymiskyky,  aktiivisuus  ja  vireys  edellyttävät  hyviä

yöunia. Vähäiseksi jääneet unet lisäävät tapaturmia ja liikennekuolemiakin.

Voisi  siis  luulla,  että  myös  yhteiskunta  ja  politiikasta  päättävät  tahotkin  pyrkisivät  ohjaamaan

kansalaisten  elämää  sellaiseen  suuntaan,  että  meillä  olisi  hyvät  edellytykset  myös  levolle  ja

nukkumiselle.

Näin ei taida aina olla. Esimerkkinä yhteiskunnan toimenpiteistä voisin mainita nyt ajankohtaisen

kesäaikaan  siirtymisen.  Tämä    päivärytmin  muutos  ei  mielestäni  edistä  millään  tavalla

hyvinvointiamme. Voiko  kukaan meistä myöntää tarvitsevansa tuota  vuorokausirytmin muutosta

aina keväisin ja syksyisin? Tuskin kukaan. Päinvastoin – monien uniongelmat vain lisääntyvät.

 

Unet  voivat  jäädä  liian  vähäisiksi  monestakin  syystä.  Syitä  löytyy  elämäntavoista,  iästä,

temperamentista,  epäsäännöllisestä  ja  stressaavasta  työelämästä,  fyysisistä  ja  psyykkisistä

sairauksista,  vähäisestä  liikunnasta  tai  väärin  ajoitetusta  liikunnasta,  epäsäännöllisestä

elämänrytmistä,  piristeiden  käytöstä,  makuuhuoneen  korkeasta  lämpötilasta,  valoisuudesta  ja

äänistä. Eri ikäisillä voi olla erilaisia syitä unettomuuteen.

 

Lapsuudessani  pelkäsin  nukkumaanmenoa.  Pimeys  aiheutti  pelkoa, sillä  mielikuvitukseni  loihti

sängyn alle mörköjä. Liekö nykyajan lapsilla samanlaisia pelkoja? Nuoruudessa  vuorokausirytmi  siirtyy  illan 

valvomisen  suuntaan.  Itsellekin  kävi  näin. Unensaantivaikeuden takia rupesin sitten pelkäämään

nukkumaanmenoa, olihan  aamulla kuitenkin herättävä  aikaisin. Muut nukkuivat ja minä  vaan valvoin  valoisassa

  kesäyössä. Kuulin  alakerran käkikellon ilmoittavan ajankulkua puolen tunnin välein, mikä vain lisäsi ahdistustani.

Äitinä valvoin vauvan takia.Silloin toivoin edes joskus saavani nukkua normaalinpituisen yöunen tarvitsematta

heräillä vähän väliä.

Epäsäännölliset  työajat  ja  pitkät,  stressaavat  työputket  sotkevat  nukkumisrytmiä.  Työasiat,

ihmissuhdeongelmat, huolettavat  ajatukset  oman tai  lähimmäisen  terveydestä  ja  hyvinvoinnista,

jopa innostavat harrastuksetkin pyörivät mielessä silloin kun olisi rauhoituttava nukkumaan.

Menopaussi-­iän  hormonaaliset  muutokset  hikoiluttavat  öisin  ja  hermostuttavat  ajatukset

jaksamisesta ja pärjäämisestä nuorempien rinnalla voivat myös valvottaa keski-­ikäistä naista.

Sairaudet ja kivut, mahdollisesti myös jotkut lääkkeet valvottavat ikäihmistä. Myös ikään liittyvä

kevyempi  unen  laatu  ja  vähäisempi  unen  tarve  voi  herkistää  ulkopuolisille  häiritseville  äänille.

Lyhyet yöunet vaativat päiväunia ja kierre yövalvomiselle on valmis.

 

Muutamista  unettomista  öistä  ei  vielä  tarvitse  huolestua.    Pitkä  uneton  jakso  ei  kuitenkaan  tee

hyvää terveydelle. Jos on yrittänyt kaikin keinoin rauhoittaa  ajatuksiaan nukkumaan  käydessä ja

tehnyt ulkoisista olosuhteistakin parhaan mahdollisen, mutta uni ei vain tule, tai se on katkonaista

eikä siten riittävää,  on haettava apua.

 

Apteekki  tarjoaa  reseptivapaasti  kahdenlaista  unensaantia  helpottavaa  tuotetta.  Toinen  on

valeriaana,  rohtovirmajuuri  ­nimisestä  kasvista  uutettu  rohdosvalmiste,  joka tunnetaan

kansanlääkinnässä rauhoittavana rohdoksena, mutta sen on todettu auttavan myös unensaannissa.

Toinen,  nykyaikaisempi  valmiste,  on  melatoniini,  jota  saa  reseptivapaasti  mietona  1  mg

vahvuisena  tablettina.  Melatoniini  on  ns.  pimeähormoni,  jota  erittyy  aivoissa  sijaitsevasta

käpyrauhasesta.  Se  säätelee  vuorokausirytmiä  ja  edistää  unensaantia.  Sen  tuotanto  iän  myötä

elimistössä vähenee ja myös stressi ja alkoholikin vähentävät sen määrää elimistössä.  Melatoniini

on siis elimistön oma aine. Se ei ole varsinainen unilääke, joten se on otettava hyvissä ajoin illalla,

noin tunti ennen nukkumaanmenoa. Se ei aiheuta aamuväsymystä, eikä siihen kehity riippuvuutta.

 

Jos  apteekin rohdot  eivät  auta,  on käännyttävä lääkärin puoleen. Unettomuuden  aiheuttama syy

määrittelee  siihen  käytettävän  hoidon.  Varsinaisia  perinteisesti  unilääkkeinä  käytettäviä

bentsodiatsepiineja  voidaan  harkita,  jos  unettomuuden  syytä  ei  pystytä  poistamaan  esimerkiksi

elämäntapojen muutoksella.  Esimerkiksi  läheisen  kuolema  tai  hautajaiset  voi  olla  tällainen syy.

Bentsodiatsepiinien  tavallisimpia  haittavaikutuksia  ovat  aamutokkuraisuus,  päiväaikainen

väsymys,    motoriikan  häiriintyminen  ja  lihasheikkous.  Nämä  haitat  ovat  varsinkin  vanhuksille

suurentuneen kaatumisvaaran takia kohtalokkaita. Muutenkin niiden käyttö unilääkkeenä on hyvä

rajoittaa  1 - ­4  viikon  jaksoon.  Sen  jälkeen  niiden  väsyttävä  vaikutus  heikkenee  ja  riski

lääkeriippuvuuteen suurenee.  Lääkärit  määräävätkin  nykyisin  mieluummin  vahvaa  melatoniinia,

jota on olemassa myös pitkävaikutteisena muotona. Joissakin unettomuustapauksissa rauhoittavat

masennuslääkkeet ovat paras vaihtoehto. Ne auttavat parhaiten pitkäaikaisen unettomuuden hoidossa, eikä niihin

tule riippuvaiseksi.

 

Ennen lääkkeiden käyttöönottoa olisi hyvä kokeilla ensin kognitiivista terapiaa. Tällä tarkoitetaan,

että opetellaan uusia tapoja kokea ja käyttäytyä nukkumaanmenotilanteessa, niin että  pääsee irti

vääränlaisista,  unensaantia  vaikeuttavista  ajatus-­  ja  käyttäytymismalleista.  Tätä  voisi  yrittää

opetella  omin  päinkin,  mutta  ammattiapuakin  on  saatavana.  Apua  saanee  psykologeilta  ja

psykoterapeuteilta?

 

Tuo kolmasosa ajankäytöstämme kannattaa uhrata unien näkemiselle, sillä se on ainutkertaisen ja

ihmeellisen kehomme ja mielemme huoltoa ja kunnossapitoa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Uni unettomuus terveys hyvinvointi

Ruoka on hyvä renki,mutta huono isäntä

Maanantai 7.4.2014 klo 12:28 - Anne Mahkonen

muikut.jpgKevät on jo pitkällä. Linnunlaulu herättää jo varhain aamulla ja aurinko on paistanut jo useana viikkona upeasti. Olen päässyt jo pidemmän aikaa aamuisin ennen töihin lähtöä uimaan, sillä kohdallamme on virtapaikka, joka aukeaa ensimmäisenä. Joutsenet ovat jo monena päivänä käyneet siinä pistäytymässä puhumattakaan telkistä, silkkiuikuista ja muista pienemmistä vesilinnuista. Ei millään malttaisi lähteä ikkunan äärestä pois, sillä niitä on niin mukava seurata.

Viime viikolla oli taas sydänkerho. Savonlinnan Sydänyhdistys oli vetovastuussa. Vieraana oli ravitsemusterapeutti Katri Suhonen (SOSTERI) ja aiheena oli Terveyttä ruuasta – uudet ravitsemussuositukset. Aihe on aina yhtä tärkeä ja ajankohtainen. Olemmehan lukeneet viime päivinä lehdistä, kuinka diabetes lisääntyy kovaa vauhtia. On esitetty arvioita, että pian diabetestä sairastaa 1 miljoona suomalaista. Ja metabolinen oireyhtymä on jo 40% suomalaisista. Metabolisen oireyhtymän kehittyminen sydänsairaudeksi tai aikuistyypin diabetekseksi kestää usein vuosia, joten monella meistä on aikaa kääntää kurssi parempaan suuntaan.

Katri korosti puheenvuorossaan, että tämä tammikuussa julkaistu uusi ravitsemussuositus sopii valtaväestölle, mutta on aina tärkeää huomioida sairauksien vaikutus ruokavalioon. Ei ole koskaan yhtä ainoaa oikeaa tapaa syödä. Rasvoilla on tärkeä sija kaikkien ruokavaliota. Etenkin sydän- ja diabetespotilaiden on tärkeä muistaa niiden oikea koostumus. Pieni kourallinen siemeniä tai pähkinöitä päivässä auttaa. Hän kertoi, että rasvan pitäisi olla vähintään 60%:sta. Kevytlevitteet eivät ole hyviä. Mitä rasvaisempaa, sitä parempaa. Vihanneksia, hedelmiä tai marjoja täytyisi olla joka aterialla. Niitä pitäisi olla vähintään 6 kourallista päivässä.

Iän myötä myös proteiinin tarve lisääntyy ja proteiinia pitäisi yli 60-vuotiailla siis olla joka aterialla. Tässä on kuitenkin muistettava ne diabeetikot, joilla on munuaisten toiminnan kanssa ongelmia. Heidän on syytä käydä ravitsemusterapeutilla saadakseen oikeat ohjeet terveelliseen ruokavalioon. D-vitamiinilisää pitäisi kaikkien yli 60-vuotiaiden ottaa 20 mikrogrammaa kesät-talvet. Ja D-vitamiini tarvitsee rasvaa imeytyäkseen.

Katri korosti, että muutoksia voi tehdä pienin askelin eikä kaikkea pidä muuttaa kerralla. Säännöllisyys on valttia. Kun ei päästä ruokataukoja liian pitkäksi niin verensokeri ei pääse laskemaan liian alas eikä nälän hallinta ole niin vaikeaa. Hän korosti myös riittävän nesteen saantia: 5-8 lasillista juotavaa/vrk.

Keskustelua herättivät monet asiat. Tietämystä tuntui olevan monilla kuulijoilla. He kyselivät niin oikean rasvan koostumuksesta, kardeologin suosituksesta voi-öljyseoksen terveeellisyydestä, viinirypäleiden sokerimäärä jälkiruokana kuin myös hirvenmaksan käyttö, steviasta ja bataatista unohtamatta kalakukkoa.

Jostain syystä ihmiselämän eräästä suurimmasta iloista, hyvästä ruoasta ja syömisestä, on tullut halujen ja kieltäymysten taistelukenttä. Ruokasuosituksia ja ”oikeita” ohjeita jaellaan joka suunnalla. Väsyneenä myös usein tuntuu siltä, että on pakko napostella jotain, jotta pysyisi hereillä. Tai jatkuvasti on tunne, että pitäisiköhän syödä, niin saan lisää energiaa ja jaksan tehdä vielä päivän loppuun. Meillä on usein tarve syödä, vaikka passiivisesti istumme paikallaan eikä lisäenergian tarvetta varmasti ole. Joskus tämän itsetehdyn kiireen takia päivän syömiset jäävät välistä ja iltaisin vietämme tunteja popsien ja nautiskellen suolaista ja makeaa vuorotellen.

Ruoka on hyvä renki, mutta huono isäntä. Siitä saa nauttia ja iloita ilman kurttuotsaisuutta, mutta samalla sen tulisi palvella meitä eikä niin, että me alamme uhrata ajatuksiamme ja elämämme tyystin ruoalle. Kiireen katkaisuun reipasta liikuntaa työ-tai eläkepäivän päätteeksi kullekin mieluisalla tavalla ja sen jälkeen ruoanlaittoa rauhassa perheen tai ystäväpiirin kanssa, yhteistä rupattelua ja hyvää mieltä. Sitä toivon teille kaikille. Ei ruokailusta saa tulla koko elämän tärkeintä asiaa. Se on yksi tärkeä osa koko hyvinvointiamme, mutta ei elämämme pää-asia.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ravitsemussuositukset rasva terveys hyvinvointi

HYVINNVOINTIA JA TOIMINTAKYKYÄ LIIKUNNASTA!

Keskiviikko 2.4.2014 klo 9:53 - Kati Turunen

Pieni kirjanmerkki liikunnan suotuisista vaikutuksista

Säänöllinen, sykettä nostava liikunta parantaa sekä ylläpitää hengitys- ja verenkiertoelimistön kuntoa ja toimintakykyä. Monipuolinen jumppa ja vastusharjoittelu kuntosalilla edistävät mm. kehon liikkuvuutta sekä ylläpitää nivelten ja luuston hyvinvointia. Monipuolinen liikunta jarruttaa iän mukanaan tuomaa lihasvoiman heikkenemsitä sekä kestävyyttä. Monet arkiset asiat kuten kauppakassin kantaminen, siivoaminen, mattojen puistelu jne. helpottuvat ja kehon toimintakyky säilyy pitempään. Koska aktiivisen lihaskudoksen määrä alkaa vähetä jo 30 ikävuoden jälkeen, on liikunnalla suotuisa vaikutus myös painonhallintaan. Lihaskudoksen vähenemisestä johtuen myös perusaineenvaihdunta laskee lisäten painon nousun riskiä aiempaa helpommin.

Monipuolinen liikunta parantaa ja ylläpitää myös motoriikkaa sekä kehon hallintaa. Tämä edesauttaa tasapainon ja reaktionopeuden säilyttämistä. Tee vaihtelevia ja monipuolisia harjoitteita ainakin pari kertaa viikossa. Yhdistele viikko-ohjelmaasi kuntosaliharjoittelua, kotijumppaa, sauvakävelyä, vesijumppaa tai uintia, ohjattua ryhmäliikuntaa. Muista myös hyötyliikunta! Puuhastele ulkona, liiku metsässä, jää yhden bussipysäkinvälin päähän määränpäästäsi, suosi portaita =)

Ystävän kanssa tai ryhmässä liikunnasta saa myös sosiaalisen tapahtuman, joka lisää mielen virkeytä ja hyvää oloa!

Aurinkoista ja liikunnallista kevättä

toivottaa Kati Turunen, GYM42

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: hyvinvointi liikunta kuntosali

Muutos ja arjen valinnat

Tiistai 18.3.2014 klo 9:42 - Päivi Roininen

Ajatuksia elämäntapamuutosten tekemisen vaikeudesta

Kukaan ei ole voinut välttyä lukemasta tai kuulemasta terveyteen ja hyvinvointiin liittyviä ohjeita. Lopeta tupakanpoltto, syö paljon marjoja, hedelmiä ja vihanneksia, vältä kovia rasvoja ja suosi kasviöljyjä, liiku joka päivä, pudota painoa, älä juo alkoholia, älä stressaa itseäsi liiallisella työllä ja touhulla, ajattele positiivisesti...

Tämä on vain osa saamastamme informaatiosta. Tiedolla ei kuitenkaan ole merkitystä, ellei se tartu kuulijaan ­ ellei se muutu henkilökohtaiseksi ymmärrykseksi. Erilaisten kokemustemme takia uskomuksemme, tapamme ja asenteemme ovat erilaisia ja siksi tiedon vastaanottaminenkin on erilaista. Uskomukset ja aiemmin opittu vaikuttavat nimittäin siihen, millaisiin asioihin kiinnitämme huomiota ja millaisia asioita omaksumme. Haluamme tiedon vahvistavan omaa uskomustamme. Ajatusmalleihimme sopimattoman tiedon torjumme tai jätämme huomioimatta.

Joskus on kuitenkin tarpeellista pysähtyä miettimään, mihin on menossa. Mitä elämässäni haluaisin olevan toisin? Mitä pitäisi tehdä, että voisin paremmin? Mitä asioita voisin tehdä eri tavalla?

On asioita, joita en voi muuttaa – esimerkiksi alttiuttani sairastua diabetekseen – mutta on myös paljon sellaista, mihin voin vaikuttaa omilla valinnoillani. Elämäntavoillani voin vaikuttaa kenties joidenkin sairauksien tai vaivojen puhkeamiseen. Painooni ainakin voin vaikuttaa. Ajatuksiani ja asennettani voin muuttaa. 

Ainoastaan muuttamalla ajatuksiaan ja asenteitaan voi muuttaa myös käyttäytymistään. Joskus, esimerkiksi sairastuessamme, olemme pakkotilanteessa: ei ole vaihtoehtoja. Mutta yleensä muutoksen tekeminen ei ole helppoa. En välttämättä näe muutoksen tarpeellisuutta, tai en halua nähdä, vaikka läheiseni minulle huomauttelisikin ikävästä tai turmiollisesta tavastani.

Jotta voisin muuttua, minun on ensin nähtävä ja hyväksyttävä tuo muutoksen tarpeellisuus, sitten on tehtävä päätös: tämän asian elämässäni haluan muuttuvan. On otettava selvää, mitä muutos päivittäisessä arjessa merkitsee ja ryhdyttävä toteuttamaan sitä. Kaikkein vaikeinta tässä prosessissa on kuitenkin muutoksen ylläpitäminen. Se vaatii sinnikkyyttä ja päättäväisyyttä. On äärimmäisen helppoa palata takaisin vanhoihin, jo opittuihin tottumuksiin ja käytäntöihin.

Esimerkiksi näin: Olen sisimmässäni hyväksynyt laihduttamisen tarpeellisuuden ja tehnyt jopa päätöksen laihduttaa, haluanhan olla norja ja notkea, niinkuin muutkin. Siis aloitan tiukan muotidieetin ja innokkaana aion aloittaa myös uusia liikunnallisia harrastuksia. Saatan vähän aikaa noudattaa ruokavaliotani ja esimerkiksi tehdä pitkiä kävelylenkkejä ja innostua kuntosalilla käymisestäkin, mutta sitten jossain vaiheessa väsähdän ja palaan entisiin tapoihini. Miksi käy näin?

Tavoite pitää olla koko ajan kirkkaana mielessä: haluan tuntea olevani terve ja hyvinvoiva, haluan kävellä raput hengästymättä, haluan näyttää jäntevältä ja ryhdikkäältä. Jospa en yrittäisi ”pikadieetillä rantakuntoon” vaan asettaisin tavoitteeni vuoden päähän? Se voisi onnistua  tekemällä vain pieniä muutoksia ruokailutapoihini. Välipalaleivonnaisen vaihtaisin leipäpalaan ja hedelmään. Ehkä sipsien syömisestä voisin luopua kokonaan? On tiedettävä mielihalun ja nälän ero. Jos tekee mieli syödä tarjolla oleva  kermaleivos, olenko oikeasti nälkäinen, vai onko se vain hetken mielihyvän tavoittelua? Jospa en ostaisi kaupasta ollenkaan ylimääräisiä herkkuja? Silloin en voisi sortua mielihaluihin.Jospa söisin säännöllisin väliajoin ja monipuolisesti eli suositusten mukaisesti? Silloin en saisi ylimääräisiä, lihottavia kaloreita, mutta pysyisin kuitenkin kylläisenä, eikä mielihaluja herkkuihin ehkä tulisikaan?

Jospa aloittaisin liikunnanharrastukseni kävelemällä vain puoli tuntia, mutta tekisin sen joka päivä? Näin se tulisi jokapäiväiseksi tavaksi, josta en edes haluaisi luopua.Arjen pienillä valinnoilla on suuri merkitys hyvinvoinnille. On siis hyvä aloittaa tarkastelemalla kauppaostoksiaan ja tavallista arkiliikunnan määrää ja laatua.

Päivi

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: muutos terveys hyvinvointi

Suosi aina suomalaista

Keskiviikko 5.3.2014 klo 11:24 - Anne Mahkonen

Nyt on menossa kampanja, jossa tarkoituksena on syödä kaksi viikkoa ainoastaan kotimaista ruokaa. Kampanja avattiin viime perjantaina eduskunnassa. Kampanja kestää 15.3 asti. Mutta mikä estää jatkamasta sitä pitempäänkin.  Hyvin moni meistä arvostaa kotimaista ruokaa. Me ostamme hyvillä mielin ruokaa, jossa on Avainlippu-tunnus. Luulemme ostavamme suomalaista. Meitä kuluttajia jymäytetään välillä. Avainlippu tarkoittaa sitä, että tuote on valmistettu Suomessa. Raaka-aineet voivat olla peräisin vaikka Kiinasta.

Ostamalla vaikkapa kotimaisia leipomotuotteita, varmistamme, että meillä on jatkossakin tuoretta leipää kaupoissa ja leipomoalan työpaikkoja ympäri Suomea. Kotimaiset elintarvikkeet jättävät aina hyödyn Suomeen työpaikkoina, verotuloina, kotimaisen kulutuksen kasvuna ja pitkällä tähtäimellä myös uusina investointeina

Suomessa toimii yhteensä noin 2 850 elintarvikkeita valmistavaa yritystä. Niistä valtaosa on hyvin pieniä ja paikallisiesti toimivia, ja vain muutama sata suurinta tuottaa ruokaa valtakunnallisille markkinoille. Sekä pieniä että suuria ruuan ja juoman valmistajia tarvitaan aina. Pienet yritykset rikastuttavat suomalaista ruokakulttuuria omaleimaisilla ja usein paikallisesta ruokaperinteestä ammentavilla erikoistuotteillaan. Suuret yritykset taas tuottavat ruokaa kaikkien saataville, ja ne vievät myös alan kehitystä eteenpäin omalla tutkimus- ja kehitystoiminnallaan.

Suomessa toimivilla yrityksillä on kilpailuetuna kotimaisen raaka-aineen lyhyt hankintaketju, jonka yritys tuntee tarkkaan alusta loppuun. Se varmistaa tuotteiden hyvää jäljitettävyyttä.

Tänä vuonna kampanjan Facebook-ryhmään ”Kaksi viikkoa VAIN SUOMALAISTA RUOKAA - Hyvää Suomesta 1.3.-15.3.2014” on ilmoittautunut jo 3 000 henkilöä. Siellä keskustellaan ja ajetaan tietoa hyvästä suomalaisesta ruuasta ja sen tuottajista.

Kampanjalla halutaan nostaa kotimaisista raaka-aineista tehtyjä tuotteita, mutta myös tuoda erityisesti esille sitä, miten monia tuotteita ”pestään suomalaisiksi”.  Ruokakaupasta löytyy paljon tuotteita, jotka on tehty hyvin paljon suomalaisen näköiseksi väreiltään tai kuvitukseltaan erehdyttämään usein kiireistä kuluttajaa.Olen itsekin tämän huomannut tehdessäni ostoksia kiireessä ja totuus on valjennut vasta kotona tuotetta tarkemmin tutkiessaan.

Joku voi ihmetellä, miten aiheeni liittyy teemaamme. Suomalainen ruoka on terveellistä. Useimmiten se on terveellisempää kuin ulkolainen. Ja kun syöt terveellistä ruokaa niin terveytesi on varmasti parempi.

Pohjoismaisista perusraaka-aineista kootun ruokavalion myönteiset terveysvaikutukset on havaittu monissa eri tutkimuksissa. Itämeren ruokavaliota noudattavien koehenkilöiden veren rasva-arvojen paranevat ja erään tulehdustekijän pitoisuuden veressä jopa vähenee. Myös useiden tärkeiden vitamiinien ja kivennäisaineiden saanti lisääntyy.

Suomen luonnon usein unohdettuja ravitsemusaarteita ovat niin tärkeät marjat, sienet ja uuteen nousuun lähteneet villivihannekset. Parhaiten niistä tunnetaan marjat, joiden tiedetäänkin sisältävän runsaasti bioaktiivisia yhdisteitä, polyfenoleja. Marjoista löytyy monia tärkeitä aineita mm. fenolihappoja, flavonoideja ja tanniineja. Kotimaisia marjoja kannattaa syödä joka päivä. Flavonoidit toimivat elimistössä muun muassa antioksidantteina eli estävät haitallisia hapettumisreaktioita. Marjojen bioaktiiviset yhdisteet saattavat vähentää sydän- ja verisuonisairauksien, diabeteksen, muistisairauksien ja syövän riskiä.

Suosittelen käymään sivuilla http://www.hyvaasuomesta.fi/

terveisin

Anne

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: suomalainen terveellinen

Liikuntaa joka päivälle

Maanantai 17.2.2014 klo 9:56 - Päivi Roininen

Anne kirjoitti niin hyvin arkiliikunnan tuomasta hyvinvoinnista, että en voi olla jatkamatta kirjoitusta omilla kokemuksillani. Jokaiseen päivään tulee kuulua liikuntaa. Se on välttämätöntä, jotta tuntisi olonsa terveeksi ja hyvinvoivaksi. Tämän ymmärtää silloin kun koko päivä on kulunut laiskotellen sisätiloissa: mieliala on alakuloinen ja olo saamaton. Jos on katsellut televisiota monta tuntia tekemättä mitään muuta, ajatus ei kulje
ja olo on raukean vetelä. Ei jaksaisi edes nousta tuolistaan. Ei kerta kaikkiaan jaksa ryhtyä mihinkään.  Korkeintaan kävellä jääkaapille etsimään jotain naposteltavaa, jotta olo helpottuisi. Jos syö tähän alakuloonsa, vaikka ei  nälkä olekaan, sitä enemmän vain rupeaa väsyttämään.

Niinkuin Anne kertoo, jo venytteleminen telkkarin katselun lomassa  virkistää mieltä ja kehoa, ja jumppapallo on todellakin hyvä kuntoiluväline. Jo sen päällä istuskelu saa olon ryhdikkääksi, mutta venyttelyssäkin se on oivallinen apukeino.

Mutta paras keino saada olo virkeäksi on lähteä ulos haistelemaan raikasta ilmaa. Reippaan kävelylenkin jälkeen jaksaa taas puuhata arkiaskareita tai harrastaa asioita, joista tykkää.

Asiaan ryhtyminen, aloittaminen, on aina kaikkein vaikeinta, vaikka kyse olisi mieluisastakin asiasta. Laiskuuteen taipuvainen keksii aina syitä myös siihen, ettei muka voi lähteä lenkille: sää on liian kylmä tai liian kuuma, tai sateinen, tai ei ole kaveria, joka lähtisi mukaan.

Ystävä voi olla se, joka innostaa lähtemään, mutta minusta on mukavaa kävellä myös yksin. Saanhan silloin kävellä omaa tahtia. Sillä eikö olekin ärsyttävää, jos lenkkikaveri on koko ajan askeleen verran edellä? Tai jos
kaveri ei jaksa tai halua kulkea minun vauhtiani?

Kävellessäni kuuntelen radiota. Aika kuluu ja matka taittuu ihan huomaamatta, jos radiosta tulee mielenkiintoinen kuunnelma tai muu puheohjelma. Jos mainokset tai musiikki ärsyttävät, vaihdan kanavaa. Voin
myös kuunnella nauhoittamaani musiikkia, mutta usein se rupeaa kyllästyttämään. Lenkkeillessä olisi varmaan mukavaa ja hyödyllistä kuunnella äänikirjaa tai opiskella jotain kieltä. Kukahan neuvoisi, miten mp3­ soittimeeni saisin nauhoitettua muutakin kuin musiikkia?

Voin myös olla  vain omissa ajatuksissani. Uusia ideoita ja ratkaisuja pikku ongelmiin  voi tulla mieleen kesken kävelylenkin. Käveleminen saa tosiaan ajatuksetkin liikkeelle.

Hyvään elämään kuuluu sopivasti yksinoloa ja yhdessäoloa, lepoa ja liikuntaa. Terveellinen ravinto ja  riittävä yöuni ovat myös tietenkin hyvän olon perusjuttuja.

terveisin Päivi

1 kommentti . Avainsanat: liikunta

Uudet ravitsemusuositukset

Maanantai 27.1.2014 klo 10:42 - Anne Mahkonen

Uudet ravitsemussuositukset julkaistiin viime torstaina. Niitä odotettiin pitkään ja niistä puhuttiin todella paljon monessa eri foorumissa. Uusissa suosituksissa on nyt entistä enemmän joustoa hiilihydraattien ja rasvan määrälle. Hiilihydraattien saantisuosituksen alarajaa on laskettu ja rasvan saantisuosituksen ylärajaa puolestaan  nostettu. Tässä uudessa ruokakolmiossa muutos näkyy nyt niin, että viljatuotteet on siirretty alimmalta tasolta ylemmäs ja vastaavasti kasvikset ja hedelmät niiden entiselle paikalle alimmalle tasolle.

vrn-ruokakolmio-1998-2014.jpg

Kuva 1 Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014 ruokakolmio Ristiranta,J. Päivitetty 27.1.2014 (http://ravitsemusjaterveys.wordpress.com/)

MLL:n blogissa Mari Inkinen (MLL:n hyvinvointi- ja terveystyön suunnittelija) oli mielestäni asiaa käsitellyt hyvin ja puolueettomasti. Teksti oli hyvin monipuolinen ja kattava. Asia on niin ajankohtainen. Tämä teksti on julkaistu 23.1.2014 MLL:n blogissa ja sain häneltä luvan julkaista kirjoituksen suorana lainauksena blogissamme:

Monta tapaa syödä oikein

Valtion ravitsemusneuvottelukunta (VRN) julkaisi 23.1.2014 uudet suomalaiset

ravitsemussuositukset. Kansalliset ravitsemussuositukset pohjautuvat viime syksynä julkaistuihin

päivitettyihin pohjoismaisiin ravitsemussuosituksiin. Suomalaisissa suosituksissa ruokien valintaan

liittyvät ohjeet on laadittu sopimaan suomalaisiin ruokatottumuksiin ja ruokakulttuuriin.

Pohjoismaisten suositusten taustalla on vuosien työ, jossa on ollut mukana yli sata pohjoismaalaista

asiantuntijaa. Kyse ei siis ole joidenkin yksittäisten tahojen päätöksistä siitä, mikä on terveellistä

ruokaa ja mikä ei, vaan suositukset perustuvat tarkkaan arvioituun tutkimusnäyttöön. Aivan kuten

pohjoismaisten suositusten, suomalaisten ravitsemussuositusten tarkoituksena on edistää terveyttä ja

vähentää sairauksia, joihin ravitsemuksella voidaan vaikuttaa.

Viralliset ravitsemussuositukset ovat saaneet osakseen epäilyjä ja arvostelua mediakeskusteluissa,

etenkin rasvakohujen ja hiilihydraattikammojen myötä. Mediassa esiintyvät kokemusasiantuntijat

arvostelevat suosituksia vetoamalla siihen, ettei suositusten mukainen ruoka sovi kaikille. Osa

puolestaan kokee ravitsemussuositukset normittaviksi, liian tiukoiksi ja vaikeaksi toteuttaa

käytännössä.

Suositukset on laadittu väestötasolle terveille ja kohtalaisesti liikkuville. Ravitsemussuositusten

tarkoitus on antaa suomalaisille suuntaviivoja terveelliseen syömiseen, ei toimia ensisijaisesti

yksilöiden ohjeistuksena. Suositukset eivät tarkoita sitä, että on vain yksi ja oikea tapa syödä hyvin,

vaan terveellisesti voi syödä monella tapaa. Ihmiset ovat erilaisia, eikä kaikille suomalaisille sovi

sanasta sanaan samat ruokasuositukset. Yksilön terveyden kannalta tärkeämpää on ruokavalion

kokonaisuus, ei niinkään yksittäiset ruoka-aineet. Uudet ravitsemussuositukset eroavat edellisistä

suosituksista siinä, että ne keskittyvät enemmän kokonaisuuksiin. Kun tarkastelee suosituksia, voi

huomata, että ne ovat oikeastaan aika joustavat ja antavat mahdollisuuksia syödä monella tapaa.

Ravitsemussuositusten toteuttaminen käytännössä voi tuntua vaikealta. On hankalaa hahmottaa,

kuinka monta mikrogrammaa mitäkin vitamiinia pitää syödä, ja kuinka monta prosenttia ruoasta

tulisi olla hiilihydraatteja, proteiineja ja rasvoja. Nämä tarkat määräsuositukset ovat pääasiassa

asiantuntijoita, päättäjiä ja ravitsemusalan ammattilaisia varten, jotta voidaan pyrkiä edistämään

kansalaisten terveyttä esimerkiksi valmistamalla suositusten mukaista ruokaa kouluissa ja

työpaikkaruokaloissa. Ihmiset syövät kuitenkin ruokaa eikä prosentteja, ei suinkaan tarvitse laskea

grammoja syödäkseen hyvin. Uudet suositukset ovat entisiä käytännönläheisempiä. Esimerkiksi

uusittu ruokapyramidi ja lautasmalli toimivat hyvinä malleina ruokavalion kokonaisuuden

hahmottamisessa.

Mitä uudet suomalaiset suositukset sitten sanovat siitä, millaista on terveellinen ruoka? Tiivistetysti

suosi kasviksia, marjoja, hedelmiä ja täysjyväviljaa sekä vähärasvaisia maitovalmisteita, pähkinöitä

ja siemeniä, kalaa ja mereneläviä, kasviöljyjä ja niistä tehtyjä margariineja. Rajoittamaan puolestaan

suositellaan alkoholin, suolan, sokeroitujen ruokien ja juomien, kovan tyydyttyneen rasvan kuten

voin, sekä punaisen lihan ja lihavalmisteiden käyttöä. Kun pääsääntöisesti syö suositeltuja ruokia,

mahtuu ruokavalioon mukaan myös olevia rajoitettujen ruokien listalla olevia ruokia silloin tällöin

nautittuna. Mikään ei siis varsinaisesti ole kiellettyä. Ja kaikessa syömisessä on lähtökohtana on

kohtuus, myös terveellisesti syömisessä.

Mari Inkinen, MLL, hyvinvointi- ja terveystyön suunnittelija

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ravitsemussuositukset diabetes terveys ravinto

Diabetes ja matkailu

Keskiviikko 22.1.2014 klo 11:06 - Päivi Roininen

Hei!

Olen Päivi  Roininen ja Anne pyysi minua kirjoittamaan tähän blogiin,sillä olen koulutukseltani farmaseutti (töissä Yliopiston Apteekissa) ja diabetes ja sydäntaudit kiinnostavat minua ja työssäni ne ovatkin erityisalaani.

 Ikää karttuu ja omakin riskini sairastua näihin yleisiin sairauksiin koko ajan kasvaa, sillä kuulun perimäni vuoksi riskiryhmään. Haluaisin tietenkin, niinkuin kuka tahansa, pysyä terveenä mahdollisimman kauan.Yritän siis ylläpitää terveyttäni hyvillä valinnoilla. Mitä syön? Kuinka paljon liikun? Millä mielellä suhtaudun itseeni ja kanssaihmisiini? Tällä kaikella on vaikutuksensa nykyiseen ja tulevaan hyvinvointiini ja samalla myös lähimmäisteni hyvinvointiin.

 Jos diabetes jo on elämänikäisenä kanssakulkijana, se antaa lisähaastetta hyvän, tasapainoisen ja terveen elämän ylläpitämiseen.

Näen omassa työssäni diabeetikon arkea, mutta myös lähipiiriini kuuluu diabeetikkoja.

 Siis vaikka minulla ei ainakaan vielä ole ihan omakohtaista kokemusta diabeteksesta, olen kuitenkin viereltä seurannut, miten diabeteksen kanssa tullaan toimeen. Olen myös ehtinyt nähdä huiman  kehityksen  diabeteksen hoitotavoissa 70-luvulta tähän päivään.

 Ajattelin näin aluksi ottaa aiheekseni matkailun. Onhan se tähän aikaan vuodesta monelle ajankohtaista, koska moni lähtee pakkasia karkuun aurinkoisemmille ja lämpimämmille seuduille.

Vaikka diabetes olisikin matkakaverina, ei se menoa haittaa! Niin monet diabeetikot ovat matkanneet maailmalla ja hyvin ovat pärjänneet. Jos diabeteksensa kanssa tulee toimeen kotona,  niin onnistuu se maailmallakin.

 Insuliinia pitää ottaa mukaan reilusti yli tavanomaisen tarpeen ja ne pitää kuljettaa käsimatkatavaroiden mukana. Varmuuden vuoksi pitäisin niitä kahdessa eri paikassa (osan taskussa ja osan laukussa).

Missään nimessä niitä ei saa laittaa lentokoneen ruumasäilytykseen menevään matkalaukkuun! Siellä ne voivat jäätyä, mutta myös kadota, jos niin ikävästi sattuisi käymään, ettei matkatavarat kulkisikaan oikeaan osoitteeseen.

Jos käytössä on yksi ja ainoa insuliinikynä, on hyvä ottaa varalle tavallisia neuloja ja ruiskuja. Minusta itsestäni tuntuisi varmimmalta ottaa käyttöön valmiit, esitätetyt insuliinikynät.

Ota myös reseptit tai niiden kopiot mukaan. Jos käytössä on e-resepti, kopion siitä voi tulostaa netistä kanta.fi  -sivustoilta. Voit myös apteekissa pyytää farmaseuttia tulostamaan sellaisen.

 Nykyisin lääkäri voi kirjoittaa  ns. eurooppalaisen lääkemääräyksen, joka hyväksytään käyttökelpoiseksi reseptiksi muuallakin Euroopassa. Tämä on aika uusi asia, enkä itse vielä ole nähnyt työssäni näitä vaikuttavalla aineella,eikä kauppanimellä, kirjoitettuja reseptejä. Jos kuitenkin tietää matkalla joutuvansa ostamaan lisää lääkkeitä (eikä käy paikallisella lääkärillä), on tällainen erikoisresepti siis pyydettävä omalta lääkäriltä.

 Matkalla on turvallista pitää verensokeri mieluummin normaalia korkeammalla. Kun verensokerimittarin pitää aina saatavilla, verensokerin voi mitata säännöllisesti ja aina tarvittaessa, olipa sitten missä tai millaisissa olosuhteissa hyvänsä. Lämmin ulkoilma ja liikunta yhdessä nimittäin madaltaa verensokeria nopeastikin.

 Diabeetikon matkaopas löytyy netistä googlettamalla  hakusanoilla "diabeetikon matkaopas" (http://www.novonordisk.fi/images/pdf/Matkaopas2010.pdf), mutta myös apteekkisi farmaseutti voi antaa sellaisen sinulle. Se sisältää paljon käytännön neuvoja, myös mm. aikaeron vaikutuksesta insuliinihoitoon.

 Lääkäriltä on hyvä pyytää englanninkielinen todistus diabeetikon tarvitsemista neuloista, ruiskuista ja insuliineista (Medical certificate-todistus). Lomake siitä  löytyy netistä, mutta myös tästä Diabeetikon matkaoppaasta.

 Ennen matkaa kannattaa käydä vielä apteekissa täydentämässä matka-apteekkiaan. Maitohappobakteerit, käsigeelit, kipulääkeet, ripulilääkkeet, aurinkosuojavoiteet, after sun-voiteet,  laastarit ja muut sidetarpeet (varsinkin jalkojen hyvinvointi erittäin tärkeä asia diabeetikolle!), unimaskit, hydrokortisonivoiteet, hyttyskarkotteet... kysy farmaseutin apua, jotta kaikki mahdollinen tarvittava tulee huomioiduksi.

 Olisi mukava lukea henkilökohtaisista matkailukokemuksistasi. Miten käytännössä on sujunut ja  mitä neuvoja itse antaisit diabeteksen kanssa matkaaville?

Miten huolehdit insuliinien sopivasta lämpötilasta näin pakkasilla tai sitten kuumissa oloissa matkoilla, esim aurinkorannoilla?

Sopivankokoinen styrox-laatikko olisi kaiketi hyvä kummassakin  ääriolosuhteessa, mutta mistä sellaisen saisi? Apteekista saa kylmäsäilytyspakkauksen, joka tehdään käyttökuntoon liottamalla ensin vedessä, mutta styrox olisi minun mielestä oivallisin materiaali. Mitä konsteja sinulla on, kerro meille muillekin!

 terveisin Päivi

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: matkailu diabetes

VUOSI 2014

Keskiviikko 1.1.2014 - Helge Mäenkaski

Vuosi vaihtui,miten menemme eteenpäin? Joulun alla pysähdytti ajattelemaan Itä-Savo lehdessä ollut juttu 50 vuotta sitten. Tässä hieman otteita ko. kirjoituksesta:

Savonlinnan seudun Sokeritautiset r.y:n toimintaa puheenjohtajan kertomana:

- Toimintamme tavoitteena on mm:ssa valistuksen levittäminen sokeritautiasiassa yhdistyksen toiminta-alueella. Valistustilaisuuksia aiotaan pitää tulevan vuoden alusta lähtien.

Yhdistys oli silloin 5,5 vuotta vanha.

Samat asiat ovat myös nyt esillä, kun aloitamme uutta toimintavuotta. Tiedottamiseen on tullut viime vuosina uusia kanavia avuksi. Sokeritauti, nyt nimellä diabetes, on tullut melkein kansansairaudeksi. Toiminta-alueellamme on tuhansia diabeetikkoja ja joka päivä tulee esille uusia. Vaikka tietoa tulee joka tuutista, ei yhdistys kaikkia tavoita. Kuinka se onnistuisi, voisimmeko itsekukin olla tiedottamistalkoissa mukana? Jos olet mukana jäsenenä omassa Diabetesyhdistyksessä, voit halutessasi tulla mukaan erilaisiin yhdistystoimintoihin tai kertoa diabetesyhdistyk-  sestä mistä sen tavoittaa. Näiltä kotisivuilta, jäsenkirjeestä ja toimistolta saat lisätietoa. Poikkeapa vaikkapa toimistolla.

Hyvää alkanutta vuotta 2014

t. helge

Kommentoi kirjoitusta.