Liikunta ja 2-tyypin diabetes

Tiistai 3.1.2017 klo 12:02 - Päivi Roininen

Liikunta ja 2-tyypin diabetes

Liikunta ja 2-tyypin diabetes
Ykköstyypin diabetes on autoimmuunisairaus, jossa elimistö itse tuhoaa haiman
insuliinia tuottavia beetasoluja. Tämän syytä ei vielä tiedetä, emmekä
myöskään vielä osaa sitä estää.
Kakkostyypin diabetes on ihan toinen sairaus, ja se voi olla myös
1-tyypin diabeetikoilla. Kakkostyypin diabeteksen syyt tiedetään,
ja sen puhkeamiseen voimme myös itse vaikuttaa, jos haluamme.

Ylipaino ja liikkumattomuus aiheuttavat muutoksia aineenvaihdunnassa, niin että
insuliinin teho on heikentynyt. Insuliini ei saa aikaan sokerin
siirtymistä verenkierrosta elimistön soluihin energian lähteeksi, niinkuin
sen pitäisi. Koska elimistö kärsii energian puutteesta, maksa käsittää
tilanteen niin, että sen pitää tuottaa lisää sokeria, koska siitä kerran
näyttäisi olevan puute. Haima yrittää normaalistaa tilanteen tuottamalla lisää
insuliinia, jotta verensokeri pysyisi normaalina. Aikaa myöten haima väsyy,
eikä jaksa tuottaa insuliinia tarpeeksi. Verensokerit nousevat epänormaalin
korkeiksi. Ennen pitkää lopputulos on sama kuin ykköstyypin diabeetikollakin,
insuliinipuutos, mutta mukana on myös insuliiniresistenssi eli insuliini ei
edelleenkään toimi soluissa niinkuin sen pitäisi,
ja maksa jatkaa työtään oikeana sokeritehtaana.

Aineenvaihdunnallista sairautta, joka usein edeltää 2-tyypin
diabeteksen puhkeamista, kutsutaan metaboliseksi oireyhtymäksi, sillä siihen
kuuluu monta toisiinsa vaikuttavaa ongelmaa: ylipaino, suuri vyötärönympärys,
alhainen HDL-kolesteroli, korkea LDL-kolesteroli ja korkeat triglyseridiarvot,
heikentynyt sokerinsieto, koholla oleva paastosokeri ja kohonnut verenpaine.
Tämä MBO (= metabolinen oireyhtymä) on nykyisin jo suurimmalla osalla
suomalaisista aikuisista. Suurin syy tähän on meidän epäterveelliset elämäntapamme.

Saamamme perintötekijät vaikuttavat vahvasti kakkostyypin diabeteksen syntymiseen,
mutta voimme itse ehkäistä sen puhkeamista pysymällä normaalipainoisina, syömällä
terveellisesti ja liikkumalla riittävästi. Yhdessä liikunnan lisäämisen kanssa
pienikin painonpudotus laskee riskiä sairastua 2-tyypin diabetekseen.
Tutkimusten mukaan riski voi pienentyä jopa 60 %.

Siis liikunta on erittäin tärkeää meille kaikille, jotka kamppailemme
liikakilojemme kanssa. Liikunnan tulee olla jokapäiväistä
ja kohtuullisesti rasittavaa.
Tarvitsemme sitä joka päivä vähintään puoli tuntia, sillä liikunnan
tuomia hyviä terveysvaikutuksia ei voi varastoida tulevaisuutta varten.

Kaikenlainen liikunta, ja erityisesti kuntosaliliikunta parantavat
ongelmavyyhden ydintä, insuliiniherkkyyttä, sillä kun rasvakudos vähenee
ja korvautuu lihaskudoksella, insuliiniherkkyyskin paranee. Kun insuliini tehoaa,
sitä tarvitaan vähemmän. Tällöin myös todennäköisesti syödään vähemmän,
ja kun syödään vähemmän, paino putoaa. Kun painoa on vähemmän, jaksaa liikkua enemmän.
Kun liikkuu paljon, hapenottokyky paranee eli kunto paranee,
ja silläkin on diabetesta ehkäisevä vaikutus.

Myös jo 2-tyypin diabetekseen sairastunut hyötyy tietenkin insuliiniherkkyyden
parantumisesta ja painon normaalistumisesta, lääkkeitähän tarvitaan vähemmän.

Kun ruoka-asiat ja liikunta ovat kohdallaan,
myös verenpaine- ja kolesteroliarvot mitä todennäköisimmin kohenevat.
Tämä vähentää riskiä sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin.

On siis monta hyvää syytä harjoittaa monipuolista ja säännöllistä liikuntaa.
Lääkärin todella kannattaisi antaa potilaalleen myös liikuntaresepti:
ohjeita, neuvoja ja vinkkejä jokapäiväisen liikunnan harjoittamiseen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: diabetes liikunta hyvinvointi

Kesän antimet

Maanantai 11.8.2014 klo 9:51 - Anne Mahkonen

Diabetesliiton uusi keittokirja ohjaa syömään satokauden mukaan (http://www.diabetes.fi/diabetesliitto/ajankohtaista/diabetesliiton_uusi_keittokirja_ohjaa_syomaan_satokauden_mukaan.6683.news )
Kirjan tärkein sanoma on: valitse raaka-aineet vuodenajan mukaan. Useimmat suomalaisetkin kasvikset ovat parhamimmillaan silloin, kun hinta on halvin. Valitsemalla kesällä tuoreita kasviksia ruokapöytään tekee aina järkevän vavlinnan. syksyllä kannattaa siirtyä juureksiin ja metsän antimiin. Talvella voi hyvällä omallatunnolla hankkia pakastealtaasta kasviksia. Niiden ravintoarvot ovat muuten näin  paremmat, kun ne on säilötty tuoreeltaan. Tämän uuden keittokirjan ohjeiden avulla voit valmistaa ruokaa, joka auttaa sinua voimaan hyvin kaikkina vuodenaikoina.
Kesällä on jotenkin helpompi syödä terveellisesti, kun lähikauppojenkin tiskeiltä löytää enemmän kotimaisia vihanneksia ja juureksia. Ruokakakaan ei niin maistu, kun olemme saaneet nauttia etelän helteistä. Lämmintä ruokaa ei edes tee paljoa mieli.Toisaalta taas herkuttelu on myös helpompaa, kun lämmin ruoka ei maistu. Vaara vaihtaa lounas tai päivällinen pikkusyötäviin on todella iso. Niistä voi kyllä tulla energiaa paljon enemmän kuin tavallisesta ateriasta. Tuntuu myös siltä, että kesällä on vähän niinkuin virallinen lupa herkutella.
Toivottavasti olette kaikki virkistyneet kesällä ja saaneet uutta intoa jaksaa syksy. Kesäkuu oli kylmin 50 vuoteen. Heinäkuu taisi olla lämpimin. Onkohan elokuu sateisin vai mitä? Mutta ei murehdita tulevia vaan nautitaan näistä aurinkoisista kelistä niin pitkään kuin niitä on! Antoisaa syksyn alkua teille kaikille!
Anne

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: hyvinvointi, rukavalio, Diabetes, kirja

Kesä ja raatokärpäset

Perjantai 30.5.2014 klo 11:59 - Ealina Mäkinen

Ohessa Elina Mäkisen blogikirjoitus, jonka haluan Teille välittää. Elina lupasi, että saan sen julkaista. Suosittelen hänen bloginsa lukemista. Saman sairauden kokeva henkilö kirjoittaa aiheesta aivan eri tavalla kuin me, joilla sairautta ei ole.

"ELÄMÄNI ARVOT

Havaintoja, ajatuksia ja kokemuksia sinkkunaisen elämästä diabeteksen kanssa.  Tyyppi 1 vuodesta 1995 lähtien. Ei lisäsairauksia, monipistoshoito Humalogilla ja Lantuksella.

Wednesday, May 21, 2014

Kesä ja raatokärpäset

Kesähelteet ovat saapuneet Suomeen. Joka päivä tällä viikolla lämpötila on ollut yli 25, vähintään kämpän sisällä, jos ei muuten. Useimmat ihmiset ympärilläni nauttivat tästä, minä en. Niin dramaattiselta kuin se kuulostaakin, helteillä kuolemanpelkoni tuppaa pahenemaan.
En ymmärrä etelään matkaajia. 25 asteen lämpötila alkaa olla sietokykyni rajoilla. Jo siksi, että kasvot alkavat punottaa, hiki virrata, olo on tukala ja yöunet jäävät huonolaatuisiksi. Mutta myös siksi, että verensokerilla on taipumus laskea lämpimässä.
Jälleen kerran - en tiedä, millainen olo helteillä olisi, jos minulla ei olisi diabetesta. Olen unohtanut, tykkäsinkö lapsena kuumasta ilmasta. Silloin toki taisin viettää suurimman osan kesästä järvessä läträten - nykyään ei maita uintikaan ennen kuin vedenlämpö on yli 21 :P
Enkä muista edes, että aiemmin olisi ollut juurikaan ongelmia verensokerin heittelyiden suhteen. Viime vuosina ongelmat ovat korostuneet varmaankin siksi, että pitkäaikaissokerini on hyvä - aiemmin se on ollut korkea, jolloin verensokerin laskuja ei ole niin äkisti huomannut.
Mutta viime kesä oli suoraan sanottuna aika helvettiä. Etenkin ne pari kertaa, kun pelkäsin kuolevani siihen, ettei verensokeri nousekaan.
Ensimmäiset pari kertaa kamppailin verensokerin kanssa juhannuksena. Lämpötila oli kai 28 nurkilla ja söimme iltaruokaa joskus kuuden jälkeen. Olin ottanut juuri toisen päiväannokseni Lantusta (pitkävaikutteista insuliinia) ja lisäksi ruualle Humalogia.
Puoli tuntia ruuan jälkeen verensokeri alkoi yhtäkkiä laskea. Söin vähän jotain ja olo alkoi mennä ohi, kunnes viiden minuutin päästä sokeri alkoi laskea taas. Sittenpä se ei meinannut noustakaan. Hikoilin kuumuutta ja hypoglykemiaa, silmissä alkoi sumeta ja funtsin, että ambulanssi ei korpeen niin nopeasti ehdi, että saa minut turvaan.
Vaan söin kuin söinkin sokerin korkeammalle ja olo parani. Mutta pelotti tämän jälkeen aika helvetisti. Ja nolotti. Ei ole kivaa täristä ja hikoilla, kun muut vierellä miettivät, selviääköhän tuo.
Sama toistui seuraavana päivänä, jälleen iltaruuan yhteydessä. Tässä vaiheessa ei ollut mitään käsitystä siitä, miksi verensokeri yhtäkkiä alkaa laskea niin rajusti, eikä suostu nousemaan, vaikka tankkaa mitä. Aloin pelätä kaikenlaisen lääkkeen ottamista helteellä.
Vähensin ateriainsuliinia tämän jälkeen aina kuumalla ilmalla. Pidin aina mukana enemmän kuin tarpeeksi siripirejä ja muita hiilaripitoisia ruokia, koska pelotti, että sama tapahtuu taas, enkä osaa ennakoida tilannetta. Jonkun aikaa sain olla rauhassa.
Kunnes heinäkuussa menin juhlimaan parin kaverin kanssa synttäreitäni ravintolaan. Pistin illan pitkävaikutteisen insuliiniannoksen ja lähdin ravintolaan kävellen. Matkalla hypotuntemukset alkoivat. Laskeskelin, että edellisestä ateriainsuliinista on niin kauan aikaa, ettei sokeri voi laskea kovin äkkiä. Joten nappasin pari siripiriä ja jatkoin matkaa.
Ravintolassa kuitenkin olo paheni lähes yhtä huonoksi kuin kotona juhannuksena. On vain aivan eri asia hikoilla vesiputouksen lailla keskellä ravintolaa kuin kokea sama keskellä metsää. Hävetti aivan helvetisti - eipä silti, enemmän siinä tilanteessa pelotti oma henkikulta.
Ehdin syödä lähes kokonaan ravintola-annokseni ennen kuin olo helpotti. Ja kyseessä oli ranskalaiset + hamppari, ei mitään vähähiilarista ravintoa. Synttärien juhliminen loppui aika lyhyeen tämän jälkeen, oli pakko päästä kotiin suihkuun. Vaatteet ja tukka olivat litimärkiä hiestä.
Tavallaan onneksi tapahtui mitä tapahtui - nyt pystyin päättelemään varmuudella, ettei kyse voinut olla Humalogin voimistuneesta vaikutuksesta. Ongelman täytyi siis johtua Lantuksen liian nopeasta imeytymisestä.
Googlailin vähän ja asia varmistui, muillakin diabeetikoilla oli ollut samoja ongelmia. Tästä lähtien olen pelännyt siis vain Lantuksen pistämistä kuumalla ilmalla! Onneksi lääkitykseni on vaihdettu klo 8:sta ja klo 18:sta klo 8:aan ja klo 23:een. Ilman viileys on todennäköisempää näihin kellonaikoihin myös hellepäivinä.
Viimeisimmän episodin jälkeen olen saanut olla rauhassa pahemmilta hypoilta. Edelleen verensokerin lasku helteillä ärsyttää, aiheuttaa ylimääräistä stressiä ja väsymystä, mutta haittavaikutukset ovat paljon lievemmät kuin viime kesänä.
Toivon siis, että tämäkin kesä tuo tullessaan vain kärpäset - ilman etuliitettä."

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: diabetes kesä

Diabetes ja lapset

Perjantai 16.5.2014 klo 13:13 - Päivi Roininen

Anne kirjoittaa aiheesta, joka koskettaa monia perheitä, sillä juuri suomalaisten keskuudessa lasten ja nuorten diabetes on hyvin yleinen sairaus. 

Lapsen sairastuminen diabetekseen muuttaa perheen arkea. Äidin osa ei ole helppo. Usein juuri äiti huolehtii arjen pyörittämisestä: laskee hiilihydraatit, huolehtii syömisistä, insuliineista ja verensokereista. Hän se huolehtii lapsen yökyläreissujen sujumisesta, synttäreistä, matkoista, yhteydenpidosta päiväkotiin ja kouluun. Äiti murehtii  - ja usein ylihuolehtii, mikä ei ole lapsen kehitykselle hyväksi. Myös toiset sisarukset voivat jäädä vähemmälle huomiolle, mikä ei myöskään ole suotavaa.

Lapsen varttuessa äidin voi olla vaikeaa irrottautua roolistaan. Hänen olisi osattava ja uskallettava antaa lapselle vähän kerrassaan lisää vastuuta itsestään ja diabeteksensa hoitamisesta, jotta tämä kasvaisi itsenäiseksi ja  itseensä luottavaksi, myös  tulevaisuuteen luottavaisesti suhtautuvaksi nuoreksi aikuiseksi. 

En usko itse diabeteksen aiheuttavan psyykkisiä ongelmia, niinkuin Anne yhden esimerkin valossa antaa ymmärtää. Jokainen ihminen on yksilö heikkouksineen ja vahvuuksineen, ei diabetes sitä muuksi muuta. 

Diabetes ei estä lasta harrastamasta haluamiaan asioita. Mieluisan urheilulajinkin voi ottaa vaikka ammatikseen, jos niin haluaa.

Myös terveellinen ruoka on yhtä tärkeää diabeetikolle kuin meille muillekin. Sokeroitujen limujen ja karkkien syöminen on epäterveellistä meille jokaiselle, myös diabeetikkolapselle, vaikka verensokerit saadaankin pysymään  normaaleina pistämällä oikea määrä insuliinia. 

Diabeteksen yleisyydessä on jotain hyvääkin: muita diabeetikoita yleensä löytyy samasta koulusta tai kaveripiiristä. Heidän kanssaan voi jakaa kokemuksiaan, mikä auttaa arjen ongelmissa. Vertaistukea saa myös Annenkin mainitsemasta Diabetesyhdistyksestä. Vertaistuen saaminen on hyvä syy mennä mukaan paikallisen yhdistyksen toimintaan. 

Diabetes on aina ja kaikessa mukana. Se kanssa eläminen on joskus vaativaa ja siihen  voi myös väsyä. Silloin on hyvä jutella jonkun samassa tilanteessa olevan kanssa tai edes lukea muiden kokemuksista.

Nuorille löytyy netistä oma, Annenkin  mainitsema, diabeteslehti Inspis, mistä saa tietoa ja vertaiskokemuksia  muilta diabeetikkonuorilta. 

http://whttpww.diabetes.fi/diabetesliitto/lehdet/inspis

Murrosikä on vaikeaa aikaa jokaiselle varttuvalle nuorelle. Silloin korostuu halu olla samalainen kuin muut. Esimerkiksi jo insuliinin pistäminen koulun ruokalassa toisten nähden  vaatii rohkeutta. 

Kun ajattelee, että diabetes on vain osa persoonallisuutta, niinkuin silmälasit joillakin, sen kanssa pärjää.

terveisin Päivi

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: diabetes lapset perhe hyvinvointi

Lapset ja nuoret - elämä diabeteksen kanssa

Perjantai 9.5.2014 klo 14:53 - Anne Mahkonen

Lapset ja diabetes. Siinäpä yhtälö. Kaikki sairaudet ovat vaikeita aikuisille niin miksei sitten lapsille. Ei riitä, että vanhemmat tietävät, miten lapsen pitäisi elää ja syödä. Lapsen pitää myös itse ymmärtää. Moni on kysynyt, että onko perheessäni diabetestä, kun olen toiminnassa mukana. Ei ole. Mutta terveellinen elämä ja hyvinvointi on aina tärkeää.

Lasten kannalta sairautta olen pohtinut kahdesta syystä. Toinen on se, että yhdistyksemme jäsenistössä on hyvin paljon eläkeläisiä. Moni nuorempi ja nuori, lapsi, ei ole liittynyt jäseneksi. Siihen on varmasti monia syitä. Niitä olisi hyvä tutkia. Tässä olisi hyvä opinnäytetyön paikka jollekin opiskelijalle/opiskelijoille  ;-)

Toinen syy löytyy parin viikon takaisesta Helsingin reissustamme. Olimme poikani kanssa lastensairaalassa tutkimuksissa. Toisena päivänä huoneeseen majoittui kaksi nuorta poikani ikäisiä diabeetikkoja. Seurasin pari päivää heidän ruokailujaan ja herkuttelujaan. Olin todella yllättynyt siitä virvokkeiden ja muiden herkkujen määrästä, jota he nauttivat ruuan korvikkeena ja välipaloina. Toisen luona kävi ravitsemusterapeutti laskemassa hänen kanssaan hiilihydraatteja. Mietin mielessäni, onko tämä herkuttelu vain paikkasidonnaista, vai onko nautiskelu samanlaista myös kotona?

Mietin silloin ja olen miettinyt jälkeenpäinkin heidän elämäänsä ja nuoren lapsen mietteitä, kun on tällainen jatkuvasti kontrollissa pidettävä sairaus. Omallakin pojallani on pitkäaikaissairaus ja joka päivä on mietittävä terveellisiä elämäntapoja pysyäkseen kunnossa. Lapsen motivointi miettimään ja toimimaan terveellisten vaihtoehtojen valitsemiseksi ei ole aina helppoa. Miten nämä nuoret, joilla on paljon muutakin kasvamiseen ja kehittymiseen liittyviä asioita elämässä, jotka mullistavat heidän päivittäistä elämäänsä koko ajan, jaksavat ja motivoituvat huolehtimaan terveydestään?

Lasten diabetes Suomessa on vielä valtaosin tyypin 1 diabetesta. Lasten ja nuorten yleistyvän lihavuuden ja vähäisen liikunnan vuoksi myös heillä on alkanut esiintyä tyypin 2 diabetesta, silloin kun siihen on olemassa perinnöllinen alttius. Diabetes voi vaikuttaa arkeen ja vapaa-aikaan paljon, vähän tai ei juuri ollenkaan. Yksilölliset erot ovat suuria.

Moni sairastaa diabetestä tietämättään. Olin yllättynyt siitä, että noin 200.000 henkilöä sairastaa tyypin 2 diabetesta ilman diagnosointia siis tietämättään, kun heitä on Suomessa tiedossa noin 250.000. Tyypin 1 (nuoruustyypin) diabeetikoita on Suomessa noin 40.000. (http://www.diabetes.fi/diabetestietoa)

Suomessa lasten diabetes on yleisempi kuin missään muualla maailmassa. Lasten diabeteksestä on paljon tietoa Diabetesliiton sivuilla. Nuorille on omat sivut osoitteessa http://www.diabetes.fi/inspis. Siellä kerrotaan esim., miten tyypin diabetes kannattaa ottaa huomioon matkoilla, sairastaessa, autoillessa, ammatinvalinnassa ja vaikkapa harrastuksissa. Siellä on myös mahdollisuus testata elintapa ja riski sairastua tyypin 2 diabetekseen nuorten riskitestillä.

Luin sieltä myös Anna-Mariasta, jolla oli diabetes. Häntä kiusattiin ala- ja yläkoulussa rankasti diabeteksen takia. Kiusaamisesta johtuva hoitotasapainon ja mielenterveyden romahdus johtivat hänellä jopa masennukseen, joka jätti häneen jälkensä. Nyt Anna-Mari haluaa tuoda asian esille, jotta muutkin kohtalotoverit osaisivat hankkia ajoissa apua, ja jotta kiusaaminen saataisiin loppumaan. On tärkeää, että on ihmisiä, joiden kanssa keskustella, jotka tuntevat sairauden ja joiden kanssa voi jakaa kaikki asiat.

Facebook on myös edustettuna. FB:stä löytyy myös Diabeteslasten vanhemmat –ryhmä sekä diabeteslasten/nuorten oma ryhmä.

Savonlinnassa ei tällä hetkellä ole omia vertaistukiryhmiä diabeteslapsille ja/tai heidän vanhemmilleen. Aikoinaan sellainen on kuulemma ollut. Oliko se silloin liian aikaansa edellä vai miksi ryhmä loppui?  Jos kerran diabetes lisääntyy koko ajan myös lasten keskuudessa niin tuen tarve ei varmasti ole vähentynyt. Lapsen sairastuminen on kuitenkin hyvin paljon koko perhettä koetteleva asia.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: diabetes lapset nuoret sairaus hyvinvointi

Uudet ravitsemusuositukset

Maanantai 27.1.2014 klo 10:42 - Anne Mahkonen

Uudet ravitsemussuositukset julkaistiin viime torstaina. Niitä odotettiin pitkään ja niistä puhuttiin todella paljon monessa eri foorumissa. Uusissa suosituksissa on nyt entistä enemmän joustoa hiilihydraattien ja rasvan määrälle. Hiilihydraattien saantisuosituksen alarajaa on laskettu ja rasvan saantisuosituksen ylärajaa puolestaan  nostettu. Tässä uudessa ruokakolmiossa muutos näkyy nyt niin, että viljatuotteet on siirretty alimmalta tasolta ylemmäs ja vastaavasti kasvikset ja hedelmät niiden entiselle paikalle alimmalle tasolle.

vrn-ruokakolmio-1998-2014.jpg

Kuva 1 Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014 ruokakolmio Ristiranta,J. Päivitetty 27.1.2014 (http://ravitsemusjaterveys.wordpress.com/)

MLL:n blogissa Mari Inkinen (MLL:n hyvinvointi- ja terveystyön suunnittelija) oli mielestäni asiaa käsitellyt hyvin ja puolueettomasti. Teksti oli hyvin monipuolinen ja kattava. Asia on niin ajankohtainen. Tämä teksti on julkaistu 23.1.2014 MLL:n blogissa ja sain häneltä luvan julkaista kirjoituksen suorana lainauksena blogissamme:

Monta tapaa syödä oikein

Valtion ravitsemusneuvottelukunta (VRN) julkaisi 23.1.2014 uudet suomalaiset

ravitsemussuositukset. Kansalliset ravitsemussuositukset pohjautuvat viime syksynä julkaistuihin

päivitettyihin pohjoismaisiin ravitsemussuosituksiin. Suomalaisissa suosituksissa ruokien valintaan

liittyvät ohjeet on laadittu sopimaan suomalaisiin ruokatottumuksiin ja ruokakulttuuriin.

Pohjoismaisten suositusten taustalla on vuosien työ, jossa on ollut mukana yli sata pohjoismaalaista

asiantuntijaa. Kyse ei siis ole joidenkin yksittäisten tahojen päätöksistä siitä, mikä on terveellistä

ruokaa ja mikä ei, vaan suositukset perustuvat tarkkaan arvioituun tutkimusnäyttöön. Aivan kuten

pohjoismaisten suositusten, suomalaisten ravitsemussuositusten tarkoituksena on edistää terveyttä ja

vähentää sairauksia, joihin ravitsemuksella voidaan vaikuttaa.

Viralliset ravitsemussuositukset ovat saaneet osakseen epäilyjä ja arvostelua mediakeskusteluissa,

etenkin rasvakohujen ja hiilihydraattikammojen myötä. Mediassa esiintyvät kokemusasiantuntijat

arvostelevat suosituksia vetoamalla siihen, ettei suositusten mukainen ruoka sovi kaikille. Osa

puolestaan kokee ravitsemussuositukset normittaviksi, liian tiukoiksi ja vaikeaksi toteuttaa

käytännössä.

Suositukset on laadittu väestötasolle terveille ja kohtalaisesti liikkuville. Ravitsemussuositusten

tarkoitus on antaa suomalaisille suuntaviivoja terveelliseen syömiseen, ei toimia ensisijaisesti

yksilöiden ohjeistuksena. Suositukset eivät tarkoita sitä, että on vain yksi ja oikea tapa syödä hyvin,

vaan terveellisesti voi syödä monella tapaa. Ihmiset ovat erilaisia, eikä kaikille suomalaisille sovi

sanasta sanaan samat ruokasuositukset. Yksilön terveyden kannalta tärkeämpää on ruokavalion

kokonaisuus, ei niinkään yksittäiset ruoka-aineet. Uudet ravitsemussuositukset eroavat edellisistä

suosituksista siinä, että ne keskittyvät enemmän kokonaisuuksiin. Kun tarkastelee suosituksia, voi

huomata, että ne ovat oikeastaan aika joustavat ja antavat mahdollisuuksia syödä monella tapaa.

Ravitsemussuositusten toteuttaminen käytännössä voi tuntua vaikealta. On hankalaa hahmottaa,

kuinka monta mikrogrammaa mitäkin vitamiinia pitää syödä, ja kuinka monta prosenttia ruoasta

tulisi olla hiilihydraatteja, proteiineja ja rasvoja. Nämä tarkat määräsuositukset ovat pääasiassa

asiantuntijoita, päättäjiä ja ravitsemusalan ammattilaisia varten, jotta voidaan pyrkiä edistämään

kansalaisten terveyttä esimerkiksi valmistamalla suositusten mukaista ruokaa kouluissa ja

työpaikkaruokaloissa. Ihmiset syövät kuitenkin ruokaa eikä prosentteja, ei suinkaan tarvitse laskea

grammoja syödäkseen hyvin. Uudet suositukset ovat entisiä käytännönläheisempiä. Esimerkiksi

uusittu ruokapyramidi ja lautasmalli toimivat hyvinä malleina ruokavalion kokonaisuuden

hahmottamisessa.

Mitä uudet suomalaiset suositukset sitten sanovat siitä, millaista on terveellinen ruoka? Tiivistetysti

suosi kasviksia, marjoja, hedelmiä ja täysjyväviljaa sekä vähärasvaisia maitovalmisteita, pähkinöitä

ja siemeniä, kalaa ja mereneläviä, kasviöljyjä ja niistä tehtyjä margariineja. Rajoittamaan puolestaan

suositellaan alkoholin, suolan, sokeroitujen ruokien ja juomien, kovan tyydyttyneen rasvan kuten

voin, sekä punaisen lihan ja lihavalmisteiden käyttöä. Kun pääsääntöisesti syö suositeltuja ruokia,

mahtuu ruokavalioon mukaan myös olevia rajoitettujen ruokien listalla olevia ruokia silloin tällöin

nautittuna. Mikään ei siis varsinaisesti ole kiellettyä. Ja kaikessa syömisessä on lähtökohtana on

kohtuus, myös terveellisesti syömisessä.

Mari Inkinen, MLL, hyvinvointi- ja terveystyön suunnittelija

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ravitsemussuositukset diabetes terveys ravinto

Diabetes ja matkailu

Keskiviikko 22.1.2014 klo 11:06 - Päivi Roininen

Hei!

Olen Päivi  Roininen ja Anne pyysi minua kirjoittamaan tähän blogiin,sillä olen koulutukseltani farmaseutti (töissä Yliopiston Apteekissa) ja diabetes ja sydäntaudit kiinnostavat minua ja työssäni ne ovatkin erityisalaani.

 Ikää karttuu ja omakin riskini sairastua näihin yleisiin sairauksiin koko ajan kasvaa, sillä kuulun perimäni vuoksi riskiryhmään. Haluaisin tietenkin, niinkuin kuka tahansa, pysyä terveenä mahdollisimman kauan.Yritän siis ylläpitää terveyttäni hyvillä valinnoilla. Mitä syön? Kuinka paljon liikun? Millä mielellä suhtaudun itseeni ja kanssaihmisiini? Tällä kaikella on vaikutuksensa nykyiseen ja tulevaan hyvinvointiini ja samalla myös lähimmäisteni hyvinvointiin.

 Jos diabetes jo on elämänikäisenä kanssakulkijana, se antaa lisähaastetta hyvän, tasapainoisen ja terveen elämän ylläpitämiseen.

Näen omassa työssäni diabeetikon arkea, mutta myös lähipiiriini kuuluu diabeetikkoja.

 Siis vaikka minulla ei ainakaan vielä ole ihan omakohtaista kokemusta diabeteksesta, olen kuitenkin viereltä seurannut, miten diabeteksen kanssa tullaan toimeen. Olen myös ehtinyt nähdä huiman  kehityksen  diabeteksen hoitotavoissa 70-luvulta tähän päivään.

 Ajattelin näin aluksi ottaa aiheekseni matkailun. Onhan se tähän aikaan vuodesta monelle ajankohtaista, koska moni lähtee pakkasia karkuun aurinkoisemmille ja lämpimämmille seuduille.

Vaikka diabetes olisikin matkakaverina, ei se menoa haittaa! Niin monet diabeetikot ovat matkanneet maailmalla ja hyvin ovat pärjänneet. Jos diabeteksensa kanssa tulee toimeen kotona,  niin onnistuu se maailmallakin.

 Insuliinia pitää ottaa mukaan reilusti yli tavanomaisen tarpeen ja ne pitää kuljettaa käsimatkatavaroiden mukana. Varmuuden vuoksi pitäisin niitä kahdessa eri paikassa (osan taskussa ja osan laukussa).

Missään nimessä niitä ei saa laittaa lentokoneen ruumasäilytykseen menevään matkalaukkuun! Siellä ne voivat jäätyä, mutta myös kadota, jos niin ikävästi sattuisi käymään, ettei matkatavarat kulkisikaan oikeaan osoitteeseen.

Jos käytössä on yksi ja ainoa insuliinikynä, on hyvä ottaa varalle tavallisia neuloja ja ruiskuja. Minusta itsestäni tuntuisi varmimmalta ottaa käyttöön valmiit, esitätetyt insuliinikynät.

Ota myös reseptit tai niiden kopiot mukaan. Jos käytössä on e-resepti, kopion siitä voi tulostaa netistä kanta.fi  -sivustoilta. Voit myös apteekissa pyytää farmaseuttia tulostamaan sellaisen.

 Nykyisin lääkäri voi kirjoittaa  ns. eurooppalaisen lääkemääräyksen, joka hyväksytään käyttökelpoiseksi reseptiksi muuallakin Euroopassa. Tämä on aika uusi asia, enkä itse vielä ole nähnyt työssäni näitä vaikuttavalla aineella,eikä kauppanimellä, kirjoitettuja reseptejä. Jos kuitenkin tietää matkalla joutuvansa ostamaan lisää lääkkeitä (eikä käy paikallisella lääkärillä), on tällainen erikoisresepti siis pyydettävä omalta lääkäriltä.

 Matkalla on turvallista pitää verensokeri mieluummin normaalia korkeammalla. Kun verensokerimittarin pitää aina saatavilla, verensokerin voi mitata säännöllisesti ja aina tarvittaessa, olipa sitten missä tai millaisissa olosuhteissa hyvänsä. Lämmin ulkoilma ja liikunta yhdessä nimittäin madaltaa verensokeria nopeastikin.

 Diabeetikon matkaopas löytyy netistä googlettamalla  hakusanoilla "diabeetikon matkaopas" (http://www.novonordisk.fi/images/pdf/Matkaopas2010.pdf), mutta myös apteekkisi farmaseutti voi antaa sellaisen sinulle. Se sisältää paljon käytännön neuvoja, myös mm. aikaeron vaikutuksesta insuliinihoitoon.

 Lääkäriltä on hyvä pyytää englanninkielinen todistus diabeetikon tarvitsemista neuloista, ruiskuista ja insuliineista (Medical certificate-todistus). Lomake siitä  löytyy netistä, mutta myös tästä Diabeetikon matkaoppaasta.

 Ennen matkaa kannattaa käydä vielä apteekissa täydentämässä matka-apteekkiaan. Maitohappobakteerit, käsigeelit, kipulääkeet, ripulilääkkeet, aurinkosuojavoiteet, after sun-voiteet,  laastarit ja muut sidetarpeet (varsinkin jalkojen hyvinvointi erittäin tärkeä asia diabeetikolle!), unimaskit, hydrokortisonivoiteet, hyttyskarkotteet... kysy farmaseutin apua, jotta kaikki mahdollinen tarvittava tulee huomioiduksi.

 Olisi mukava lukea henkilökohtaisista matkailukokemuksistasi. Miten käytännössä on sujunut ja  mitä neuvoja itse antaisit diabeteksen kanssa matkaaville?

Miten huolehdit insuliinien sopivasta lämpötilasta näin pakkasilla tai sitten kuumissa oloissa matkoilla, esim aurinkorannoilla?

Sopivankokoinen styrox-laatikko olisi kaiketi hyvä kummassakin  ääriolosuhteessa, mutta mistä sellaisen saisi? Apteekista saa kylmäsäilytyspakkauksen, joka tehdään käyttökuntoon liottamalla ensin vedessä, mutta styrox olisi minun mielestä oivallisin materiaali. Mitä konsteja sinulla on, kerro meille muillekin!

 terveisin Päivi

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: matkailu diabetes