Liikunta ja 2-tyypin diabetes

Tiistai 3.1.2017 klo 12:02 - Päivi Roininen

Liikunta ja 2-tyypin diabetes

Liikunta ja 2-tyypin diabetes
Ykköstyypin diabetes on autoimmuunisairaus, jossa elimistö itse tuhoaa haiman
insuliinia tuottavia beetasoluja. Tämän syytä ei vielä tiedetä, emmekä
myöskään vielä osaa sitä estää.
Kakkostyypin diabetes on ihan toinen sairaus, ja se voi olla myös
1-tyypin diabeetikoilla. Kakkostyypin diabeteksen syyt tiedetään,
ja sen puhkeamiseen voimme myös itse vaikuttaa, jos haluamme.

Ylipaino ja liikkumattomuus aiheuttavat muutoksia aineenvaihdunnassa, niin että
insuliinin teho on heikentynyt. Insuliini ei saa aikaan sokerin
siirtymistä verenkierrosta elimistön soluihin energian lähteeksi, niinkuin
sen pitäisi. Koska elimistö kärsii energian puutteesta, maksa käsittää
tilanteen niin, että sen pitää tuottaa lisää sokeria, koska siitä kerran
näyttäisi olevan puute. Haima yrittää normaalistaa tilanteen tuottamalla lisää
insuliinia, jotta verensokeri pysyisi normaalina. Aikaa myöten haima väsyy,
eikä jaksa tuottaa insuliinia tarpeeksi. Verensokerit nousevat epänormaalin
korkeiksi. Ennen pitkää lopputulos on sama kuin ykköstyypin diabeetikollakin,
insuliinipuutos, mutta mukana on myös insuliiniresistenssi eli insuliini ei
edelleenkään toimi soluissa niinkuin sen pitäisi,
ja maksa jatkaa työtään oikeana sokeritehtaana.

Aineenvaihdunnallista sairautta, joka usein edeltää 2-tyypin
diabeteksen puhkeamista, kutsutaan metaboliseksi oireyhtymäksi, sillä siihen
kuuluu monta toisiinsa vaikuttavaa ongelmaa: ylipaino, suuri vyötärönympärys,
alhainen HDL-kolesteroli, korkea LDL-kolesteroli ja korkeat triglyseridiarvot,
heikentynyt sokerinsieto, koholla oleva paastosokeri ja kohonnut verenpaine.
Tämä MBO (= metabolinen oireyhtymä) on nykyisin jo suurimmalla osalla
suomalaisista aikuisista. Suurin syy tähän on meidän epäterveelliset elämäntapamme.

Saamamme perintötekijät vaikuttavat vahvasti kakkostyypin diabeteksen syntymiseen,
mutta voimme itse ehkäistä sen puhkeamista pysymällä normaalipainoisina, syömällä
terveellisesti ja liikkumalla riittävästi. Yhdessä liikunnan lisäämisen kanssa
pienikin painonpudotus laskee riskiä sairastua 2-tyypin diabetekseen.
Tutkimusten mukaan riski voi pienentyä jopa 60 %.

Siis liikunta on erittäin tärkeää meille kaikille, jotka kamppailemme
liikakilojemme kanssa. Liikunnan tulee olla jokapäiväistä
ja kohtuullisesti rasittavaa.
Tarvitsemme sitä joka päivä vähintään puoli tuntia, sillä liikunnan
tuomia hyviä terveysvaikutuksia ei voi varastoida tulevaisuutta varten.

Kaikenlainen liikunta, ja erityisesti kuntosaliliikunta parantavat
ongelmavyyhden ydintä, insuliiniherkkyyttä, sillä kun rasvakudos vähenee
ja korvautuu lihaskudoksella, insuliiniherkkyyskin paranee. Kun insuliini tehoaa,
sitä tarvitaan vähemmän. Tällöin myös todennäköisesti syödään vähemmän,
ja kun syödään vähemmän, paino putoaa. Kun painoa on vähemmän, jaksaa liikkua enemmän.
Kun liikkuu paljon, hapenottokyky paranee eli kunto paranee,
ja silläkin on diabetesta ehkäisevä vaikutus.

Myös jo 2-tyypin diabetekseen sairastunut hyötyy tietenkin insuliiniherkkyyden
parantumisesta ja painon normaalistumisesta, lääkkeitähän tarvitaan vähemmän.

Kun ruoka-asiat ja liikunta ovat kohdallaan,
myös verenpaine- ja kolesteroliarvot mitä todennäköisimmin kohenevat.
Tämä vähentää riskiä sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin.

On siis monta hyvää syytä harjoittaa monipuolista ja säännöllistä liikuntaa.
Lääkärin todella kannattaisi antaa potilaalleen myös liikuntaresepti:
ohjeita, neuvoja ja vinkkejä jokapäiväisen liikunnan harjoittamiseen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: diabetes liikunta hyvinvointi

Kesän antimet

Maanantai 11.8.2014 klo 9:51 - Anne Mahkonen

Diabetesliiton uusi keittokirja ohjaa syömään satokauden mukaan (http://www.diabetes.fi/diabetesliitto/ajankohtaista/diabetesliiton_uusi_keittokirja_ohjaa_syomaan_satokauden_mukaan.6683.news )
Kirjan tärkein sanoma on: valitse raaka-aineet vuodenajan mukaan. Useimmat suomalaisetkin kasvikset ovat parhamimmillaan silloin, kun hinta on halvin. Valitsemalla kesällä tuoreita kasviksia ruokapöytään tekee aina järkevän vavlinnan. syksyllä kannattaa siirtyä juureksiin ja metsän antimiin. Talvella voi hyvällä omallatunnolla hankkia pakastealtaasta kasviksia. Niiden ravintoarvot ovat muuten näin  paremmat, kun ne on säilötty tuoreeltaan. Tämän uuden keittokirjan ohjeiden avulla voit valmistaa ruokaa, joka auttaa sinua voimaan hyvin kaikkina vuodenaikoina.
Kesällä on jotenkin helpompi syödä terveellisesti, kun lähikauppojenkin tiskeiltä löytää enemmän kotimaisia vihanneksia ja juureksia. Ruokakakaan ei niin maistu, kun olemme saaneet nauttia etelän helteistä. Lämmintä ruokaa ei edes tee paljoa mieli.Toisaalta taas herkuttelu on myös helpompaa, kun lämmin ruoka ei maistu. Vaara vaihtaa lounas tai päivällinen pikkusyötäviin on todella iso. Niistä voi kyllä tulla energiaa paljon enemmän kuin tavallisesta ateriasta. Tuntuu myös siltä, että kesällä on vähän niinkuin virallinen lupa herkutella.
Toivottavasti olette kaikki virkistyneet kesällä ja saaneet uutta intoa jaksaa syksy. Kesäkuu oli kylmin 50 vuoteen. Heinäkuu taisi olla lämpimin. Onkohan elokuu sateisin vai mitä? Mutta ei murehdita tulevia vaan nautitaan näistä aurinkoisista kelistä niin pitkään kuin niitä on! Antoisaa syksyn alkua teille kaikille!
Anne

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: hyvinvointi, rukavalio, Diabetes, kirja

Diabetes ja lapset

Perjantai 16.5.2014 klo 13:13 - Päivi Roininen

Anne kirjoittaa aiheesta, joka koskettaa monia perheitä, sillä juuri suomalaisten keskuudessa lasten ja nuorten diabetes on hyvin yleinen sairaus. 

Lapsen sairastuminen diabetekseen muuttaa perheen arkea. Äidin osa ei ole helppo. Usein juuri äiti huolehtii arjen pyörittämisestä: laskee hiilihydraatit, huolehtii syömisistä, insuliineista ja verensokereista. Hän se huolehtii lapsen yökyläreissujen sujumisesta, synttäreistä, matkoista, yhteydenpidosta päiväkotiin ja kouluun. Äiti murehtii  - ja usein ylihuolehtii, mikä ei ole lapsen kehitykselle hyväksi. Myös toiset sisarukset voivat jäädä vähemmälle huomiolle, mikä ei myöskään ole suotavaa.

Lapsen varttuessa äidin voi olla vaikeaa irrottautua roolistaan. Hänen olisi osattava ja uskallettava antaa lapselle vähän kerrassaan lisää vastuuta itsestään ja diabeteksensa hoitamisesta, jotta tämä kasvaisi itsenäiseksi ja  itseensä luottavaksi, myös  tulevaisuuteen luottavaisesti suhtautuvaksi nuoreksi aikuiseksi. 

En usko itse diabeteksen aiheuttavan psyykkisiä ongelmia, niinkuin Anne yhden esimerkin valossa antaa ymmärtää. Jokainen ihminen on yksilö heikkouksineen ja vahvuuksineen, ei diabetes sitä muuksi muuta. 

Diabetes ei estä lasta harrastamasta haluamiaan asioita. Mieluisan urheilulajinkin voi ottaa vaikka ammatikseen, jos niin haluaa.

Myös terveellinen ruoka on yhtä tärkeää diabeetikolle kuin meille muillekin. Sokeroitujen limujen ja karkkien syöminen on epäterveellistä meille jokaiselle, myös diabeetikkolapselle, vaikka verensokerit saadaankin pysymään  normaaleina pistämällä oikea määrä insuliinia. 

Diabeteksen yleisyydessä on jotain hyvääkin: muita diabeetikoita yleensä löytyy samasta koulusta tai kaveripiiristä. Heidän kanssaan voi jakaa kokemuksiaan, mikä auttaa arjen ongelmissa. Vertaistukea saa myös Annenkin mainitsemasta Diabetesyhdistyksestä. Vertaistuen saaminen on hyvä syy mennä mukaan paikallisen yhdistyksen toimintaan. 

Diabetes on aina ja kaikessa mukana. Se kanssa eläminen on joskus vaativaa ja siihen  voi myös väsyä. Silloin on hyvä jutella jonkun samassa tilanteessa olevan kanssa tai edes lukea muiden kokemuksista.

Nuorille löytyy netistä oma, Annenkin  mainitsema, diabeteslehti Inspis, mistä saa tietoa ja vertaiskokemuksia  muilta diabeetikkonuorilta. 

http://whttpww.diabetes.fi/diabetesliitto/lehdet/inspis

Murrosikä on vaikeaa aikaa jokaiselle varttuvalle nuorelle. Silloin korostuu halu olla samalainen kuin muut. Esimerkiksi jo insuliinin pistäminen koulun ruokalassa toisten nähden  vaatii rohkeutta. 

Kun ajattelee, että diabetes on vain osa persoonallisuutta, niinkuin silmälasit joillakin, sen kanssa pärjää.

terveisin Päivi

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: diabetes lapset perhe hyvinvointi

Lapset ja nuoret - elämä diabeteksen kanssa

Perjantai 9.5.2014 klo 14:53 - Anne Mahkonen

Lapset ja diabetes. Siinäpä yhtälö. Kaikki sairaudet ovat vaikeita aikuisille niin miksei sitten lapsille. Ei riitä, että vanhemmat tietävät, miten lapsen pitäisi elää ja syödä. Lapsen pitää myös itse ymmärtää. Moni on kysynyt, että onko perheessäni diabetestä, kun olen toiminnassa mukana. Ei ole. Mutta terveellinen elämä ja hyvinvointi on aina tärkeää.

Lasten kannalta sairautta olen pohtinut kahdesta syystä. Toinen on se, että yhdistyksemme jäsenistössä on hyvin paljon eläkeläisiä. Moni nuorempi ja nuori, lapsi, ei ole liittynyt jäseneksi. Siihen on varmasti monia syitä. Niitä olisi hyvä tutkia. Tässä olisi hyvä opinnäytetyön paikka jollekin opiskelijalle/opiskelijoille  ;-)

Toinen syy löytyy parin viikon takaisesta Helsingin reissustamme. Olimme poikani kanssa lastensairaalassa tutkimuksissa. Toisena päivänä huoneeseen majoittui kaksi nuorta poikani ikäisiä diabeetikkoja. Seurasin pari päivää heidän ruokailujaan ja herkuttelujaan. Olin todella yllättynyt siitä virvokkeiden ja muiden herkkujen määrästä, jota he nauttivat ruuan korvikkeena ja välipaloina. Toisen luona kävi ravitsemusterapeutti laskemassa hänen kanssaan hiilihydraatteja. Mietin mielessäni, onko tämä herkuttelu vain paikkasidonnaista, vai onko nautiskelu samanlaista myös kotona?

Mietin silloin ja olen miettinyt jälkeenpäinkin heidän elämäänsä ja nuoren lapsen mietteitä, kun on tällainen jatkuvasti kontrollissa pidettävä sairaus. Omallakin pojallani on pitkäaikaissairaus ja joka päivä on mietittävä terveellisiä elämäntapoja pysyäkseen kunnossa. Lapsen motivointi miettimään ja toimimaan terveellisten vaihtoehtojen valitsemiseksi ei ole aina helppoa. Miten nämä nuoret, joilla on paljon muutakin kasvamiseen ja kehittymiseen liittyviä asioita elämässä, jotka mullistavat heidän päivittäistä elämäänsä koko ajan, jaksavat ja motivoituvat huolehtimaan terveydestään?

Lasten diabetes Suomessa on vielä valtaosin tyypin 1 diabetesta. Lasten ja nuorten yleistyvän lihavuuden ja vähäisen liikunnan vuoksi myös heillä on alkanut esiintyä tyypin 2 diabetesta, silloin kun siihen on olemassa perinnöllinen alttius. Diabetes voi vaikuttaa arkeen ja vapaa-aikaan paljon, vähän tai ei juuri ollenkaan. Yksilölliset erot ovat suuria.

Moni sairastaa diabetestä tietämättään. Olin yllättynyt siitä, että noin 200.000 henkilöä sairastaa tyypin 2 diabetesta ilman diagnosointia siis tietämättään, kun heitä on Suomessa tiedossa noin 250.000. Tyypin 1 (nuoruustyypin) diabeetikoita on Suomessa noin 40.000. (http://www.diabetes.fi/diabetestietoa)

Suomessa lasten diabetes on yleisempi kuin missään muualla maailmassa. Lasten diabeteksestä on paljon tietoa Diabetesliiton sivuilla. Nuorille on omat sivut osoitteessa http://www.diabetes.fi/inspis. Siellä kerrotaan esim., miten tyypin diabetes kannattaa ottaa huomioon matkoilla, sairastaessa, autoillessa, ammatinvalinnassa ja vaikkapa harrastuksissa. Siellä on myös mahdollisuus testata elintapa ja riski sairastua tyypin 2 diabetekseen nuorten riskitestillä.

Luin sieltä myös Anna-Mariasta, jolla oli diabetes. Häntä kiusattiin ala- ja yläkoulussa rankasti diabeteksen takia. Kiusaamisesta johtuva hoitotasapainon ja mielenterveyden romahdus johtivat hänellä jopa masennukseen, joka jätti häneen jälkensä. Nyt Anna-Mari haluaa tuoda asian esille, jotta muutkin kohtalotoverit osaisivat hankkia ajoissa apua, ja jotta kiusaaminen saataisiin loppumaan. On tärkeää, että on ihmisiä, joiden kanssa keskustella, jotka tuntevat sairauden ja joiden kanssa voi jakaa kaikki asiat.

Facebook on myös edustettuna. FB:stä löytyy myös Diabeteslasten vanhemmat –ryhmä sekä diabeteslasten/nuorten oma ryhmä.

Savonlinnassa ei tällä hetkellä ole omia vertaistukiryhmiä diabeteslapsille ja/tai heidän vanhemmilleen. Aikoinaan sellainen on kuulemma ollut. Oliko se silloin liian aikaansa edellä vai miksi ryhmä loppui?  Jos kerran diabetes lisääntyy koko ajan myös lasten keskuudessa niin tuen tarve ei varmasti ole vähentynyt. Lapsen sairastuminen on kuitenkin hyvin paljon koko perhettä koetteleva asia.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: diabetes lapset nuoret sairaus hyvinvointi

Uni ja unettomuus

Sunnuntai 13.4.2014 klo 12:32 - Päivi Roininen

Olen  kirjoituksissani  koettanut  korostaa  liikunnan  ja terveellisen  ruokavalion  tärkeyttä,  jotta

voisimme hyvin,  mutta  unen ja levon  merkitys  on jäänyt  vähemmälle. Jos minun  pitäisi  laittaa

nämä  kolme  –  liikunta,  terveellinen ruokavalio  ja  uni ­ tärkeysjärjestykseen,  uni saattaisi  viedä

voiton.  Yöunen  pitäisi  olla  noin    kahdeksan  tuntia,  jotta  jaksaisimme  touhuta  töissä  ja

harrastuksissa. Siis  75 vuoden ikäisenä  olen viettänyt aikaani nukkumalla kokonaiset  25 vuotta!

 

Unella  täytyy  siis  olla  suuri  merkitys  koko  olemassaolollemme.  Sen  puute  altistaa  useille

elintasomme  sairauksille.  Unen  puutteen  on  katsottu  nostavan  verenpainetta,  altistavan

diabetekselle ja sepelvaltimotaudille, vaikeuttavan oppimista ja muistamista, lisäävän ylipainoa ja

masennusta.  Päiväaikainen  työteho,  keskittymiskyky,  aktiivisuus  ja  vireys  edellyttävät  hyviä

yöunia. Vähäiseksi jääneet unet lisäävät tapaturmia ja liikennekuolemiakin.

Voisi  siis  luulla,  että  myös  yhteiskunta  ja  politiikasta  päättävät  tahotkin  pyrkisivät  ohjaamaan

kansalaisten  elämää  sellaiseen  suuntaan,  että  meillä  olisi  hyvät  edellytykset  myös  levolle  ja

nukkumiselle.

Näin ei taida aina olla. Esimerkkinä yhteiskunnan toimenpiteistä voisin mainita nyt ajankohtaisen

kesäaikaan  siirtymisen.  Tämä    päivärytmin  muutos  ei  mielestäni  edistä  millään  tavalla

hyvinvointiamme. Voiko  kukaan meistä myöntää tarvitsevansa tuota  vuorokausirytmin muutosta

aina keväisin ja syksyisin? Tuskin kukaan. Päinvastoin – monien uniongelmat vain lisääntyvät.

 

Unet  voivat  jäädä  liian  vähäisiksi  monestakin  syystä.  Syitä  löytyy  elämäntavoista,  iästä,

temperamentista,  epäsäännöllisestä  ja  stressaavasta  työelämästä,  fyysisistä  ja  psyykkisistä

sairauksista,  vähäisestä  liikunnasta  tai  väärin  ajoitetusta  liikunnasta,  epäsäännöllisestä

elämänrytmistä,  piristeiden  käytöstä,  makuuhuoneen  korkeasta  lämpötilasta,  valoisuudesta  ja

äänistä. Eri ikäisillä voi olla erilaisia syitä unettomuuteen.

 

Lapsuudessani  pelkäsin  nukkumaanmenoa.  Pimeys  aiheutti  pelkoa, sillä  mielikuvitukseni  loihti

sängyn alle mörköjä. Liekö nykyajan lapsilla samanlaisia pelkoja? Nuoruudessa  vuorokausirytmi  siirtyy  illan 

valvomisen  suuntaan.  Itsellekin  kävi  näin. Unensaantivaikeuden takia rupesin sitten pelkäämään

nukkumaanmenoa, olihan  aamulla kuitenkin herättävä  aikaisin. Muut nukkuivat ja minä  vaan valvoin  valoisassa

  kesäyössä. Kuulin  alakerran käkikellon ilmoittavan ajankulkua puolen tunnin välein, mikä vain lisäsi ahdistustani.

Äitinä valvoin vauvan takia.Silloin toivoin edes joskus saavani nukkua normaalinpituisen yöunen tarvitsematta

heräillä vähän väliä.

Epäsäännölliset  työajat  ja  pitkät,  stressaavat  työputket  sotkevat  nukkumisrytmiä.  Työasiat,

ihmissuhdeongelmat, huolettavat  ajatukset  oman tai  lähimmäisen  terveydestä  ja  hyvinvoinnista,

jopa innostavat harrastuksetkin pyörivät mielessä silloin kun olisi rauhoituttava nukkumaan.

Menopaussi-­iän  hormonaaliset  muutokset  hikoiluttavat  öisin  ja  hermostuttavat  ajatukset

jaksamisesta ja pärjäämisestä nuorempien rinnalla voivat myös valvottaa keski-­ikäistä naista.

Sairaudet ja kivut, mahdollisesti myös jotkut lääkkeet valvottavat ikäihmistä. Myös ikään liittyvä

kevyempi  unen  laatu  ja  vähäisempi  unen  tarve  voi  herkistää  ulkopuolisille  häiritseville  äänille.

Lyhyet yöunet vaativat päiväunia ja kierre yövalvomiselle on valmis.

 

Muutamista  unettomista  öistä  ei  vielä  tarvitse  huolestua.    Pitkä  uneton  jakso  ei  kuitenkaan  tee

hyvää terveydelle. Jos on yrittänyt kaikin keinoin rauhoittaa  ajatuksiaan nukkumaan  käydessä ja

tehnyt ulkoisista olosuhteistakin parhaan mahdollisen, mutta uni ei vain tule, tai se on katkonaista

eikä siten riittävää,  on haettava apua.

 

Apteekki  tarjoaa  reseptivapaasti  kahdenlaista  unensaantia  helpottavaa  tuotetta.  Toinen  on

valeriaana,  rohtovirmajuuri  ­nimisestä  kasvista  uutettu  rohdosvalmiste,  joka tunnetaan

kansanlääkinnässä rauhoittavana rohdoksena, mutta sen on todettu auttavan myös unensaannissa.

Toinen,  nykyaikaisempi  valmiste,  on  melatoniini,  jota  saa  reseptivapaasti  mietona  1  mg

vahvuisena  tablettina.  Melatoniini  on  ns.  pimeähormoni,  jota  erittyy  aivoissa  sijaitsevasta

käpyrauhasesta.  Se  säätelee  vuorokausirytmiä  ja  edistää  unensaantia.  Sen  tuotanto  iän  myötä

elimistössä vähenee ja myös stressi ja alkoholikin vähentävät sen määrää elimistössä.  Melatoniini

on siis elimistön oma aine. Se ei ole varsinainen unilääke, joten se on otettava hyvissä ajoin illalla,

noin tunti ennen nukkumaanmenoa. Se ei aiheuta aamuväsymystä, eikä siihen kehity riippuvuutta.

 

Jos  apteekin rohdot  eivät  auta,  on käännyttävä lääkärin puoleen. Unettomuuden  aiheuttama syy

määrittelee  siihen  käytettävän  hoidon.  Varsinaisia  perinteisesti  unilääkkeinä  käytettäviä

bentsodiatsepiineja  voidaan  harkita,  jos  unettomuuden  syytä  ei  pystytä  poistamaan  esimerkiksi

elämäntapojen muutoksella.  Esimerkiksi  läheisen  kuolema  tai  hautajaiset  voi  olla  tällainen syy.

Bentsodiatsepiinien  tavallisimpia  haittavaikutuksia  ovat  aamutokkuraisuus,  päiväaikainen

väsymys,    motoriikan  häiriintyminen  ja  lihasheikkous.  Nämä  haitat  ovat  varsinkin  vanhuksille

suurentuneen kaatumisvaaran takia kohtalokkaita. Muutenkin niiden käyttö unilääkkeenä on hyvä

rajoittaa  1 - ­4  viikon  jaksoon.  Sen  jälkeen  niiden  väsyttävä  vaikutus  heikkenee  ja  riski

lääkeriippuvuuteen suurenee.  Lääkärit  määräävätkin  nykyisin  mieluummin  vahvaa  melatoniinia,

jota on olemassa myös pitkävaikutteisena muotona. Joissakin unettomuustapauksissa rauhoittavat

masennuslääkkeet ovat paras vaihtoehto. Ne auttavat parhaiten pitkäaikaisen unettomuuden hoidossa, eikä niihin

tule riippuvaiseksi.

 

Ennen lääkkeiden käyttöönottoa olisi hyvä kokeilla ensin kognitiivista terapiaa. Tällä tarkoitetaan,

että opetellaan uusia tapoja kokea ja käyttäytyä nukkumaanmenotilanteessa, niin että  pääsee irti

vääränlaisista,  unensaantia  vaikeuttavista  ajatus-­  ja  käyttäytymismalleista.  Tätä  voisi  yrittää

opetella  omin  päinkin,  mutta  ammattiapuakin  on  saatavana.  Apua  saanee  psykologeilta  ja

psykoterapeuteilta?

 

Tuo kolmasosa ajankäytöstämme kannattaa uhrata unien näkemiselle, sillä se on ainutkertaisen ja

ihmeellisen kehomme ja mielemme huoltoa ja kunnossapitoa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Uni unettomuus terveys hyvinvointi

Ruoka on hyvä renki,mutta huono isäntä

Maanantai 7.4.2014 klo 12:28 - Anne Mahkonen

muikut.jpgKevät on jo pitkällä. Linnunlaulu herättää jo varhain aamulla ja aurinko on paistanut jo useana viikkona upeasti. Olen päässyt jo pidemmän aikaa aamuisin ennen töihin lähtöä uimaan, sillä kohdallamme on virtapaikka, joka aukeaa ensimmäisenä. Joutsenet ovat jo monena päivänä käyneet siinä pistäytymässä puhumattakaan telkistä, silkkiuikuista ja muista pienemmistä vesilinnuista. Ei millään malttaisi lähteä ikkunan äärestä pois, sillä niitä on niin mukava seurata.

Viime viikolla oli taas sydänkerho. Savonlinnan Sydänyhdistys oli vetovastuussa. Vieraana oli ravitsemusterapeutti Katri Suhonen (SOSTERI) ja aiheena oli Terveyttä ruuasta – uudet ravitsemussuositukset. Aihe on aina yhtä tärkeä ja ajankohtainen. Olemmehan lukeneet viime päivinä lehdistä, kuinka diabetes lisääntyy kovaa vauhtia. On esitetty arvioita, että pian diabetestä sairastaa 1 miljoona suomalaista. Ja metabolinen oireyhtymä on jo 40% suomalaisista. Metabolisen oireyhtymän kehittyminen sydänsairaudeksi tai aikuistyypin diabetekseksi kestää usein vuosia, joten monella meistä on aikaa kääntää kurssi parempaan suuntaan.

Katri korosti puheenvuorossaan, että tämä tammikuussa julkaistu uusi ravitsemussuositus sopii valtaväestölle, mutta on aina tärkeää huomioida sairauksien vaikutus ruokavalioon. Ei ole koskaan yhtä ainoaa oikeaa tapaa syödä. Rasvoilla on tärkeä sija kaikkien ruokavaliota. Etenkin sydän- ja diabetespotilaiden on tärkeä muistaa niiden oikea koostumus. Pieni kourallinen siemeniä tai pähkinöitä päivässä auttaa. Hän kertoi, että rasvan pitäisi olla vähintään 60%:sta. Kevytlevitteet eivät ole hyviä. Mitä rasvaisempaa, sitä parempaa. Vihanneksia, hedelmiä tai marjoja täytyisi olla joka aterialla. Niitä pitäisi olla vähintään 6 kourallista päivässä.

Iän myötä myös proteiinin tarve lisääntyy ja proteiinia pitäisi yli 60-vuotiailla siis olla joka aterialla. Tässä on kuitenkin muistettava ne diabeetikot, joilla on munuaisten toiminnan kanssa ongelmia. Heidän on syytä käydä ravitsemusterapeutilla saadakseen oikeat ohjeet terveelliseen ruokavalioon. D-vitamiinilisää pitäisi kaikkien yli 60-vuotiaiden ottaa 20 mikrogrammaa kesät-talvet. Ja D-vitamiini tarvitsee rasvaa imeytyäkseen.

Katri korosti, että muutoksia voi tehdä pienin askelin eikä kaikkea pidä muuttaa kerralla. Säännöllisyys on valttia. Kun ei päästä ruokataukoja liian pitkäksi niin verensokeri ei pääse laskemaan liian alas eikä nälän hallinta ole niin vaikeaa. Hän korosti myös riittävän nesteen saantia: 5-8 lasillista juotavaa/vrk.

Keskustelua herättivät monet asiat. Tietämystä tuntui olevan monilla kuulijoilla. He kyselivät niin oikean rasvan koostumuksesta, kardeologin suosituksesta voi-öljyseoksen terveeellisyydestä, viinirypäleiden sokerimäärä jälkiruokana kuin myös hirvenmaksan käyttö, steviasta ja bataatista unohtamatta kalakukkoa.

Jostain syystä ihmiselämän eräästä suurimmasta iloista, hyvästä ruoasta ja syömisestä, on tullut halujen ja kieltäymysten taistelukenttä. Ruokasuosituksia ja ”oikeita” ohjeita jaellaan joka suunnalla. Väsyneenä myös usein tuntuu siltä, että on pakko napostella jotain, jotta pysyisi hereillä. Tai jatkuvasti on tunne, että pitäisiköhän syödä, niin saan lisää energiaa ja jaksan tehdä vielä päivän loppuun. Meillä on usein tarve syödä, vaikka passiivisesti istumme paikallaan eikä lisäenergian tarvetta varmasti ole. Joskus tämän itsetehdyn kiireen takia päivän syömiset jäävät välistä ja iltaisin vietämme tunteja popsien ja nautiskellen suolaista ja makeaa vuorotellen.

Ruoka on hyvä renki, mutta huono isäntä. Siitä saa nauttia ja iloita ilman kurttuotsaisuutta, mutta samalla sen tulisi palvella meitä eikä niin, että me alamme uhrata ajatuksiamme ja elämämme tyystin ruoalle. Kiireen katkaisuun reipasta liikuntaa työ-tai eläkepäivän päätteeksi kullekin mieluisalla tavalla ja sen jälkeen ruoanlaittoa rauhassa perheen tai ystäväpiirin kanssa, yhteistä rupattelua ja hyvää mieltä. Sitä toivon teille kaikille. Ei ruokailusta saa tulla koko elämän tärkeintä asiaa. Se on yksi tärkeä osa koko hyvinvointiamme, mutta ei elämämme pää-asia.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ravitsemussuositukset rasva terveys hyvinvointi

HYVINNVOINTIA JA TOIMINTAKYKYÄ LIIKUNNASTA!

Keskiviikko 2.4.2014 klo 9:53 - Kati Turunen

Pieni kirjanmerkki liikunnan suotuisista vaikutuksista

Säänöllinen, sykettä nostava liikunta parantaa sekä ylläpitää hengitys- ja verenkiertoelimistön kuntoa ja toimintakykyä. Monipuolinen jumppa ja vastusharjoittelu kuntosalilla edistävät mm. kehon liikkuvuutta sekä ylläpitää nivelten ja luuston hyvinvointia. Monipuolinen liikunta jarruttaa iän mukanaan tuomaa lihasvoiman heikkenemsitä sekä kestävyyttä. Monet arkiset asiat kuten kauppakassin kantaminen, siivoaminen, mattojen puistelu jne. helpottuvat ja kehon toimintakyky säilyy pitempään. Koska aktiivisen lihaskudoksen määrä alkaa vähetä jo 30 ikävuoden jälkeen, on liikunnalla suotuisa vaikutus myös painonhallintaan. Lihaskudoksen vähenemisestä johtuen myös perusaineenvaihdunta laskee lisäten painon nousun riskiä aiempaa helpommin.

Monipuolinen liikunta parantaa ja ylläpitää myös motoriikkaa sekä kehon hallintaa. Tämä edesauttaa tasapainon ja reaktionopeuden säilyttämistä. Tee vaihtelevia ja monipuolisia harjoitteita ainakin pari kertaa viikossa. Yhdistele viikko-ohjelmaasi kuntosaliharjoittelua, kotijumppaa, sauvakävelyä, vesijumppaa tai uintia, ohjattua ryhmäliikuntaa. Muista myös hyötyliikunta! Puuhastele ulkona, liiku metsässä, jää yhden bussipysäkinvälin päähän määränpäästäsi, suosi portaita =)

Ystävän kanssa tai ryhmässä liikunnasta saa myös sosiaalisen tapahtuman, joka lisää mielen virkeytä ja hyvää oloa!

Aurinkoista ja liikunnallista kevättä

toivottaa Kati Turunen, GYM42

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: hyvinvointi liikunta kuntosali

Muutos ja arjen valinnat

Tiistai 18.3.2014 klo 9:42 - Päivi Roininen

Ajatuksia elämäntapamuutosten tekemisen vaikeudesta

Kukaan ei ole voinut välttyä lukemasta tai kuulemasta terveyteen ja hyvinvointiin liittyviä ohjeita. Lopeta tupakanpoltto, syö paljon marjoja, hedelmiä ja vihanneksia, vältä kovia rasvoja ja suosi kasviöljyjä, liiku joka päivä, pudota painoa, älä juo alkoholia, älä stressaa itseäsi liiallisella työllä ja touhulla, ajattele positiivisesti...

Tämä on vain osa saamastamme informaatiosta. Tiedolla ei kuitenkaan ole merkitystä, ellei se tartu kuulijaan ­ ellei se muutu henkilökohtaiseksi ymmärrykseksi. Erilaisten kokemustemme takia uskomuksemme, tapamme ja asenteemme ovat erilaisia ja siksi tiedon vastaanottaminenkin on erilaista. Uskomukset ja aiemmin opittu vaikuttavat nimittäin siihen, millaisiin asioihin kiinnitämme huomiota ja millaisia asioita omaksumme. Haluamme tiedon vahvistavan omaa uskomustamme. Ajatusmalleihimme sopimattoman tiedon torjumme tai jätämme huomioimatta.

Joskus on kuitenkin tarpeellista pysähtyä miettimään, mihin on menossa. Mitä elämässäni haluaisin olevan toisin? Mitä pitäisi tehdä, että voisin paremmin? Mitä asioita voisin tehdä eri tavalla?

On asioita, joita en voi muuttaa – esimerkiksi alttiuttani sairastua diabetekseen – mutta on myös paljon sellaista, mihin voin vaikuttaa omilla valinnoillani. Elämäntavoillani voin vaikuttaa kenties joidenkin sairauksien tai vaivojen puhkeamiseen. Painooni ainakin voin vaikuttaa. Ajatuksiani ja asennettani voin muuttaa. 

Ainoastaan muuttamalla ajatuksiaan ja asenteitaan voi muuttaa myös käyttäytymistään. Joskus, esimerkiksi sairastuessamme, olemme pakkotilanteessa: ei ole vaihtoehtoja. Mutta yleensä muutoksen tekeminen ei ole helppoa. En välttämättä näe muutoksen tarpeellisuutta, tai en halua nähdä, vaikka läheiseni minulle huomauttelisikin ikävästä tai turmiollisesta tavastani.

Jotta voisin muuttua, minun on ensin nähtävä ja hyväksyttävä tuo muutoksen tarpeellisuus, sitten on tehtävä päätös: tämän asian elämässäni haluan muuttuvan. On otettava selvää, mitä muutos päivittäisessä arjessa merkitsee ja ryhdyttävä toteuttamaan sitä. Kaikkein vaikeinta tässä prosessissa on kuitenkin muutoksen ylläpitäminen. Se vaatii sinnikkyyttä ja päättäväisyyttä. On äärimmäisen helppoa palata takaisin vanhoihin, jo opittuihin tottumuksiin ja käytäntöihin.

Esimerkiksi näin: Olen sisimmässäni hyväksynyt laihduttamisen tarpeellisuuden ja tehnyt jopa päätöksen laihduttaa, haluanhan olla norja ja notkea, niinkuin muutkin. Siis aloitan tiukan muotidieetin ja innokkaana aion aloittaa myös uusia liikunnallisia harrastuksia. Saatan vähän aikaa noudattaa ruokavaliotani ja esimerkiksi tehdä pitkiä kävelylenkkejä ja innostua kuntosalilla käymisestäkin, mutta sitten jossain vaiheessa väsähdän ja palaan entisiin tapoihini. Miksi käy näin?

Tavoite pitää olla koko ajan kirkkaana mielessä: haluan tuntea olevani terve ja hyvinvoiva, haluan kävellä raput hengästymättä, haluan näyttää jäntevältä ja ryhdikkäältä. Jospa en yrittäisi ”pikadieetillä rantakuntoon” vaan asettaisin tavoitteeni vuoden päähän? Se voisi onnistua  tekemällä vain pieniä muutoksia ruokailutapoihini. Välipalaleivonnaisen vaihtaisin leipäpalaan ja hedelmään. Ehkä sipsien syömisestä voisin luopua kokonaan? On tiedettävä mielihalun ja nälän ero. Jos tekee mieli syödä tarjolla oleva  kermaleivos, olenko oikeasti nälkäinen, vai onko se vain hetken mielihyvän tavoittelua? Jospa en ostaisi kaupasta ollenkaan ylimääräisiä herkkuja? Silloin en voisi sortua mielihaluihin.Jospa söisin säännöllisin väliajoin ja monipuolisesti eli suositusten mukaisesti? Silloin en saisi ylimääräisiä, lihottavia kaloreita, mutta pysyisin kuitenkin kylläisenä, eikä mielihaluja herkkuihin ehkä tulisikaan?

Jospa aloittaisin liikunnanharrastukseni kävelemällä vain puoli tuntia, mutta tekisin sen joka päivä? Näin se tulisi jokapäiväiseksi tavaksi, josta en edes haluaisi luopua.Arjen pienillä valinnoilla on suuri merkitys hyvinvoinnille. On siis hyvä aloittaa tarkastelemalla kauppaostoksiaan ja tavallista arkiliikunnan määrää ja laatua.

Päivi

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: muutos terveys hyvinvointi